Hurpun Merivartioasemalla ja vähän muuallakin ...
Sarjassa "matkamiehen lyhyt matkakertomus"
Syksyisellä tutustumismatkalla ruskaiseen Etelä-Suomen rannikkoon ja Kaakkois-Suomen rajaseutuun välillä Porvoo-Nuijamaa poikkesin Porvoon Merivartioasemalla, mutta portti oli kiinni ja asemalla ei näkynyt mitään liikettä, olivat ilmeisesti partiossa tai hälytystehtävissä.
Porvoon Merivartioasema edestä ja takaa
Seuraava yritys Kotkan Merivartioasemalle tuotti jo tulosta sillä puomi oli ylhäällä ja pääsin "koputtamaan" oveen. Aseman varapäällikkö kapteeniluutnantti Janne Saarinen lupautui esittelemään vartioaseman toimintaa yleisellä tasolla. Kiitos hänelle siitä.
Aseman päällikkö kapteeniluutnantti Tommi Salopelto piipahti lyhyesti kättelemässä.
Vierailun ajoitus oli sattumalta erinomainen, sillä samaan aikaan rantautui aseman laituriin joukko erilaisia "sotaveneitä" ja naamiovärjättyjä varusmiehiä jostain merellisestä harjoituksesta.
Selvisi, että liikkeellä oli joku Rannikkoprikaatin yksikkö.
Kuvassa mm. kolme Jurmo-luokan joukkueenkuljetusvenettä eli Uisko 600
Ja sitten Hurppuun
Kotkasta matka jatkui yöpymisen jälkeen niin, että seuraavana aamuna koputtelin Suomen itäisimmän Merivartioaseman ovea Virolahden Hurpunniemessä. Paikalla oli ylimerivartija Markku Pietiläinen vartioupseerin tehtävissä. Vanhemmat merivartijat Esa Martomaa ja Jukka-Pekka Ahlberg olivat valitettavasti (jutun kannalta) juuri lähteneet NV-veneellä partioon sumuiselle merelle.
Toisena vartioupseerina asemalla toimii ylimerivartija Petri Kuusimaa.
Markku Pietiläinen Suomen itäisimmän merivartioaseman portailla
Markku kertoi, että hänen palvelusuransa alkoi 1987 RVL/K-SR - Hurppu - Kotka - Haapasaari ja taas Hurppu.
Päätehtävät Hurpun vartiolla ovat rajavalvonta, rajatarkastukset ja tietysti meripelastustehtävät. Asemalla pyörii normivahvuus ympäri vuorokauden ja käytössä on myös ns. varallaolojärjestelmä, koska hälytys ja meripelastus vaatii jatkuvan valmiuden. Työtehtäviä on monenlaisia mm. konepuoli ja kansipuoli eli jokaisella on oma vastuualue, mutta käytännössä tarvittaessa kaikki tekevät kaikkea ts saumaton yhteistyö toimii. Kaikki ovat sanan varsinaisessa merkityksessä "samassa veneessä" venepartiossa ja meripelastustehtävissä.
Palvelusohjelma suunnitellaan ja laaditaan viikoksi kerrallaan. Päivittäin aamupalaverissa tarkistetaan onko tullut muutoksia ym.
Luonnollisesti toimitaan reaaliajassa mahdollisten hälytysten ja toimeksiantojen mukaan. Valvottavaa valtakunnan vesirajaa on n. 28 km ja parisen sataa metriä maarajaa muutamissa saarissa. Suomen ja Venäjän vesiraja on asemalta lyhimmillään reilun "kivenheiton" päässä
Muutaman kilometrin päässä etelän suuntaan on Santion saaressa huviveneiden rajatarkastuspiste ja passin tarkastus paikka.
Vuositasolla n. 600 huvivenettä ja pari tuhatta matkustajaa kulkee pisteen kautta.
Tehtävät edellyttävät tietysti monenlaista kalustoa - erilaisia veneitä PV, RV, NV, apuveneitä, moottorikelkkoja ja esim. jääkulkuneuvo (Artic Ant) jäällä ja jääsohjossa kulkemiseen
" Tuolla me liikummme"... Aseman emäntä Sari Kontinen
Kiitos Hurpun Merivartiolle / Markku Pietiläiselle vastaanotosta ja vieraanvaraisuudesta sekä erityisesti aseman emännälle Sari Kontiselle kahvitarjoilusta maukkaine voileipineen.
PV partiovene
Hyvää jatkoa Hurpun Merivartion henkilökunnalle tärkeässä ja vaativassa työssänne osana Suomen rajojen valvontaa.
Seppo Lyytikäinen
Raja-ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistys
