Saarivaaran vartioaseman historiaa (1940 – 1941, (jatkosota 41 -44), 1944 -1948, 1950 – 1992)
Tohmajärven rajajääkärikomppanian myöhemmin Tohmajärven rajavartioalueen pohjoisin rajavartioasema oli Tuupovaaran kunnassa toimiva Saarivaaran vartio.
Historiaa
Talvisodan loputtua vuonna 1940 vartio toimi Saaroisten kylässä Korpijärven etelärannalla Elvi Penttisen talossa, josta talonväki oli lähtenyt evakkotaipaleelle. Vartiopäällikkönä toimi ylikersantti H Laulajainen.
Vartiolta oli suora puhelinyhteys Kenraalinkylään kansakoululle, jossa joukkueenjohtajana oli yli kaksi metriä pitkä mies, vänrikki Vepsäläinen.
Myöhemmin kesällä vuonna 1940 vartio siirtyi Saarivaaran kansakoululle. Vartiopäällikkönä toimi vääpeli P Viinanen. Kaksi vuotta jouduttiin toimimaan erittäin ahtaissa oloissa. Siviiliväestökin oli palannut evakkotaipaleelta koteihinsa, lukuun ottamatta muutamia rajanpinnassa olevia taloja, joihin asukkaita ei laskettu takaisin.
Vuonna 1941 juhannusaattona siviiliväestö joutui jälleen lähtemään kylästä evakkotaipaleelle jatkosodan vuoksi.
Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 vartion toiminta jatkui entisissä tiloissa Saarivaaran kansakoululla vääpeli Viinasen johdolla. Vartio lakkautettiin 1948 ja silloin partiointi hoidettiin Kaustajärven vartiolta käsin aina Korpijärvelle saakka. Joukkueenjohtajana tänä aikana oli luutnantti P Kalkkinen, hänen toimipaikkana oli Kenraalinkylän kansakoulu.
Vuonna 1950 käytännön syyt kuitenkin pakottivat perustamaan vartion uudelleen Saarivaaran kylään Ryökkysen taloon. Vartion käytössä oli noin 3 x 3 metrin kamari.
Kun uuden vartiorakennuksen rakentamisen aputyövoimana käytettiin jopa kymmentä varusmiestä, aiheutti se tilanahtauden Ryökkysen talossa, koska varusmiehet majoitettiin samaan tupaan. Ruoan valmistus tapahtui talonväen kanssa samalla hellalla.
Vartiopäällikkönä vuodesta 1950 – 1952 toimi kersantti Gröhn. Joukkueenjohtajana Kaustajärveltä käsin toimi luutnantti Laine vuodesta 1949 – 1951. Sen jälkeen joukkueenjohtajan sijoituspaikka siirtyi Ratavartiolle Värtsilään.
Vuonna 1952 valmistunut vartio toimi peruskorjattuna vartion käytössä. Vuonna 1965 saatiin vartiolle sähkövalot.
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä myös Saarivaarassa käytiin läpi samat kehityspiirteet kuin muillakin vartioilla; henkilöstön asunto- ja työolosuhteet olivat parantuneet huomattavasti.
Työmäärä lisääntyi varsin huomattavasti Saarivaaran retkeilymajan myötä, mutta rajanvartiointi oli suoritettu annettujen käskyjen ja ohjeiden mukaan. Myös Hoilolan Ritoniemessä sijaitseva leirintäalue oli työllistänyt vartion henkilökuntaa.
Vuonna 1973 pytytettiin Saarivaaraan retkeilymajan kupeelle uusi tähystystorni. Se oli täysin poikkeava totutuista muista rajavartioston tähystystorneista. Torni oli hitsattu kokonaan teräksestä. Torni oli muodoltaan putkimainen kuin "savupiippu." Läpimitta oli 1,34 metriä ja korkeutta sillä oli 22,5 metriä. Tornin paino oli noin 5 000 kiloa. Paikalliset ihmiset nimesivätkin tornin "kuuraketiksi."
Rajanvartioinnin rutiinit ovat keskeytyneet silloin tällöin tapahtuneiden vierailujen johdosta. Viimeisin huomattava vierailu oli vuonna 1982, jolloin Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö kenraalimajuri Ilmari Kirjavainen kävi Saarivaaran vartiolla.
Muista tapahtumista tulee esiin jo perinteeksi muodostunut Saarivaaran- ja Kaustajärven vartioiden väliset talvi- ja kesäongintakilpailut. Voitot olivat menneet vartioiden välillä lähes vuorotahtiin.
Saarivaaran vartio lakkautettiin 1.5.1992. Henkilöstö siirtyi Värtsilän, Välivaaran, Valkeavaaran ja Närsäkkälän vartioasemille.
Myöhemmässä vaiheessa vartioaseman osti yksityiskäyttöön eräs puutavara-/ rakennusalan liikemies.
Saarivaarassa vartiopäälliköinä ovat toimineet:
ylikersantti H Laulajainen, vääpeli P Viinanen, 1950 - 1952 kersantti Gröhn, 1952 – 1955 ylikersantti A Pohtinen, 1955 – 1957 kersantti Parkkonen, 1957 – 1959 ylikersantti Grangvist, 1959 – 1961 ylikersantti Sollo, 1961 – 1963 ylikersantti Kankaanpää, 1963 – 1976 ylikersantti Poutiainen, 1977 – 1981 ylivääpeli Reino Nenonen, 1981 -1982 ylikersantti Erkki Kinnunen, 1982 – 1990 rajavartiomestari Hannu Jaakkonen.
Viimeinen vartiopäällikkö vuosina 1990 – 1992 oli rajavartiomestari Jorma Sorsa.
1951 II Joukkueen johtajan sijoituspaikka siirtyi Kenraalinkylästä Ratavartiolle Värtsilään.
Vuonna 1962 perustettiin kolmas rajajoukkue, jonka muodosti Kaustajärven ja Saarivartion vartioasemat. Joukkueenjohtajan sijoituspaikka oli tällöin Kaustajärven rajavartioasemalla.
Joukkueenjohtajina toimivat: 1962 – 1965 ylivääpeli Rosengren, 1965 – 1966 yliv. Pennanen, 1966 – 1970 yliv. V Niemelä, 1970 – 1971 yliv. H Viitanen, 1971 - 1976 rajavartiomestari Toivo Salminen ja 1977 – 1980
luutnantti Aleksi Sirola.
Kolmas rajajoukkue lakkautettiin 1.8.1980. Tällöin Kaustajärven ja Saarivaaran vartiot siirtyivät
II rajajoukkueen alaisuuteen, jossa rajajoukkueenjohtajana jatkoi luutnantti Arvo Kinnari.
Joukkueen johtajan sijoituspaikka oli Värtsilän rajavartioasema.
Saarivaaran tähystystorni oli teräslevystä lieriöksi hitsattu, 22,5 metriä korkea ja 1,34 metriä halkaisijaltaan. Torni oli lämmitettävä. Se painoi n. 5000 kiloa ja oli hinnaltaan 20 000 markkaa. Se rakennettiin Kiteen konepajalla ja siihen saatiin patentti. Kyläläiset antoivat tornille nimeksi "kuuraketti" tornin muodon vuoksi.
