KOKKOJÄRVEN RAJAVARTIOASEMA
Kokkojärven alueella rajanvartiointia on suoritettu useasta eri paikasta. Lähinnä vartiointiin soveltuva kiinteistö on määrännyt vartion sijoittumisen eri aikoina. Hatunkylän suunnalla ensimmäinen vartiopaikka oli Matti Oinosen talossa Lehmivaarassa, jossa vartiointi aloitettiin 1.4.1919 kuuden rajamiehen ollessa vartiointi-tehtävissä. Myöhemmin vartiomiehistön saadessa vahvistuksia asevelvollisista, perustettiin Lehmivaaran kenttävartion alaisuuteen aliupseerivartiot Uramoon ja Inariin.
URAMON VARTIOASEMA
Uramossa aliupseerivartio toimi metsänvartija Antti Oinosen talossa. Lehmivaaran kenttävartion lakkauttamisen jälkeen Uramosta muodostettiin kenttävartio, joka perusti alaisensa aliupseerivartion Kokkojärvelle Karppilan taloon. Lehmivaaraan Matti Oinosen taloon jäi keskusvartio, jota rajamiehet hoitivat.
Vanhan kauppatien vartiointi ja Lieksanjoen uittojen valvonta muodostui niin tärkeäksi tehtäväksi, että rajavartiosto luopui Uramon kenttävartiosta ja kehitti Kokkojärvelle kenttävartion vuonna 1923.
Talvisodan jälkeen vartio perustettiin uudelleen Uramon taloon, koska Kokkojärven vartion poltettiin sodan aikana. Vuoden 1940 aikana rakensi rajavartiosto Uramoon vartion. Vartio käsitti vartio-, sauna- ja talousrakennuksen.
Jatkosodan jälkeen rajavartioston järjestäessä rajanvartiointia Uramoon perustettiin vartio vuonna 1944. Vuonna 1951 vartio lakkautettiin ja uusi vartio rakennet-tiin Lieksanjoen rannalle. Vartio jäi rajavartioston henkilöstölle asuinkäyttöön vuoteen 1960 saakka, jolloin se luovutettiin metsähallitukselle metsäkämpäksi.
VARTIOASEMA KOKKOJÄRVEN RANNALLA
Uramon kenttävartio perusti Kokkojärvelle Karppilan taloon aliupseerivartion vuonna 1921. Vartiointia kehitettiin niin, että uusi vartiorakennus rakennettiin Kokkojärven rannalle vuonna 1923 ja Uramon vartio lakkautettiin. Varoja Aittokosken ja Kokkojärven vartiomajojen rakentamista varten saatiin 61 460 markkaa. Vartio ra-kennettiin urakkatarjouksen perusteella ja rakennustarvikkeet kuljetettiin Lieksasta hevosella. Vartio tuli rajasta 600 metrin päähän käsittäen toimiston, keittiön, miehistötuvan ja vartiopäällikön asunnon. Lisäksi rakennettiin talousrakennus, kaivo ja rantaan sauna.
Vartioaseman polttivat suomalaiset talvisodan aikana. Uutta vartiota Kokkojärvelle ei rakennettu, vaan vartiointi järjestettiin pois rajalta kauemmas sisämaahan.
VARTIO LIEKSANJOEN RANNALLA
Vuonna 1951 rakennettiin Lieksanjoen rannalle uusi vartiorakennus. Se rakennettiin hirrestä komppanian omien miesten toimesta. Samoin rakennettiin lautarakenteinen talousrakennus. Tässä rakennuksessa vartio toimi vuoteen 1956 saakka, jolloin rakennettiin entisen viereen uusi vartiorakennus ja entisestä kunnostettiin perheasunto. Uuteen vartioon tuli keskuslämmitys. Uusi sauna rakennettiin joen varteen.
Vartiolla suoritettiin peruskorjaus vuonna 1980. Kolmen perheen rivitalo valmis-tui vuonna 1982. Vartio sai sähköaggregaatin 1960-luvulla ja valtakunnan sähkövirran vuonna 1978. Maantien Kokkojärvelle metsähallitus rakensi vuonna 1960. Vartioasema lakkautettiin vuonna 1993.
VARTIOASEMIA KOKKOJÄRVEN ALUEELLA
Vuonna 1923 valmistui Kokkojärven rannalle lähelle ylikulun valvontapaikkoja aikanaan uudenaikainen ja tyylikäs vartioasema. Tästä paikasta vartioitiin rajaa talvisotaan saakka.
Hirsinen vartioasema rakennettiin Uramoon välirauhan aikana. Jatkosodan jälkeen Uramosta käsin vartioitiin rajaa vuoteen 1951 saakka. Lähes vuosikymmenen ajan asui vartiolla perheellisiä rajamiehiä, kunnes vuonna 1960 Uramo luovutettiin metsähallitukselle.
LIEKSANJOEN VARRESSA OLLEET KOKKOJÄRVEN VARTIOASEMAT
Lieksanjoen länsirannalle rakennettiin vuonna 1951 hirsinen vartioasemarakennus omana työnä. Vartio toimi tässä rakennuksessa vuoteen 1956 saakka, jonka jälkeen vanhasta vartiosta tehtiin perheasunto.
Uusi vartioasemarakennus valmistui vuonna 1956. Tässä vartiossa toimittiin 37 vuotta, vartioaseman lakkauttamiseen saakka. Kuvassa on vartioasema vuonna 1982, jolloin vartiota hallitsi vahvasti ruskeavoittoinen yleisilme.
KOKKOJÄRVEN VARTIOASEMAN RAJALAITTEET
PARTIOMAJAT
KIVIJÄRVEN maja rakennettiin 1950-luvun lopussa Ruunaan ja Kokkojärven vartioiden saumalle Kivijärven rannalle. Vuonna 1976 majalle rakennettiin sauna Jorkasta siirretyistä vanhan partiomajan hirsistä. 1980-luvulla majaa kunnostettiin lisäämällä lämpöeristystä ja paneloimalla majan seinät.
KALAHOVIN majaksi kutsutaan Lieksanjoen rannalle vartioaseman vastapäätä 1960-luvulla rakennettua hirsistä yhden huoneen ja saunan käsittävää majaa. Partiokäyttö on ollut vähäistä. Enemmän siellä on viihtynyt henkilökunta vapaa-aikoinaan.
RAJAMERKKI 630:N majat (vanha ja uusi). Majoja kutsutaan myös Haapapyörteen majoiksi. Vanha maja rakennettiin rajan puolelle hirsistä 1950-luvulla uitonvalvontapartioiden tukikohdaksi. Maja siirrettiin 1990-luvulla rajamerkille 630 johtavan tien varteen Lieksanjoen rannalle. Majalle rakennettiin sauna Kuikkapurolta siirretyistä majan hirsistä.
TÄHYSTYSTORNIT
SAVELIUSVAARAAN valmistui 12 metriä korkea tähystystorni vuonna 1985. Sen koppi kuljetettiin ja asennettiin helikopterilla.
RÄNNÄNVAARAN torni valmistui Rännänvaaraan vuonna 1985. Torni oli terästorni, joka pystytettiin nosturiautolla. Sen korkeus oli 30 metriä. Kokkojärven vartion lakkauttamisen jälkeen torni purettiin ja siirrettiin Inarinvaaralle.
Kalahovin pieni ja idyllinen maja sijaitsee Lieksanjoen itärannalla vartiota vastapäätä.
KOKKOJÄRVEN VARTIOASEMAN RAJALAITTEITA
Kivijärven 1950-luvulla rakennettua partiomajaa kunnostetaan lisäämällä lämpöeristystä ja uusimalla vesikattoa. Maja sijaitsee Kivijärven rannalla Ruunaanjärven takaisella alueella. Maja on tärkeä partiotukikohta ja myös suosittu henkilöstön vapaa-ajan viettopaikkana.
Majalle rakennettiin vuonna 1976 sauna Kivijärven rantaan. Saunan hirret ovat Jorkan vanhasta partiomajasta.
KOKKOJÄRVEN VARTIOASEMAN RAJALAITTEITA
Yläkuvassa on Saveliusvaaran vuonna 1985 rakennettu puutorni.
Alakuvassa on Rännänvaaraan samana vuonna valmistunut terästorni. Sen korkeus on 30 metriä, joka oli Lieksan tähystystorneista korkein. Ennen terästornia Rännänvaarassa oli puinen torni.
RAJANYLIKULKUPAIKAT KOKKOJÄRVEN VARTIOASEMAN ALUEELLA
RAJAMERKKI 628:N YLIKULKUPAIKKA
Lieksanjoella on uittojokena lähes yhtä pitkät perinteet kuin Tuulijoella. Uittoa suoritettiin 1800-luvun loppuvuosina joka kesä. Itsenäistymisen jälkeen uitto alkoi vuonna 1921, jonka jälkeen uitto oli Lieksanjoessa jokakesäinen tapahtuma talvisodan alkamiseen saakka. Ostajia oli useista yhtiöistä, mutta merkittävin puuntuoja oli Repola-yhtiö, jolla oli konsensusoikeus Repolan puuhun vuosina 1924–1931.
Viime sotien jälkeen uitto Lieksanjoella alkoi vuonna 1957 jatkuen yhtäjaksoisesti vuoteen 1986 saakka. Tähän liittyen puutavaran vastaanottajat ja uittohenkilöstö ylittivät rajan rajamerkeiltä 628 tai 629:n pohjoispuolelta. Puutavaran vastaanotto tapahtui Musta-Pikisellä kaksi kilometriä Lieksanjokea ylävirtaan Neuvostoliiton puolella. Siitä uitto tapahtui suomalaisten tekemänä.
RAJAMERKKI 630:N YLIKULKUPAIKKA
Vuosina 1921–1935 vietiin Suomesta Neuvostoliittoon venäläisiä kauttakulkutavaroita, jotka tuotiin Neuvostoliitosta junalla Lieksaan ja siitä suomalaisten rahtaamina rajalle, jossa luovutettiin venäläisille. Pääasiallisin luovutuspaikka Lieksan alueella oli Kivivaara, mutta jauhoja vietiin Kokkojärveltä rajan ylitse vuosina 1927–1929.
Vuonna 1980 perustettiin ylikulkupaikka vanhan kauppatien kohdalle maitse tapahtuvalle puutavarantuonnille. Paikalta ajettiin puuta kuorma-autoilla Suomeen pienin poikkeuksin vuoteen 1991 saakka, jolloin puutavarantuonti siirtyi Inariin.
Rajavaltuutettujen yhteydenpito- ja ottopaikka oli rajamerkki 630:llä vuosina 1980–1991.
Kokkojärveltä on puuta tuotu Suomeen vesitse ja maitse. Tässä saapuu puutavara-kuorma maitse Suomeen rajamerkki 630:n kohdalta 1990-luvun alussa.
KOKKOJÄRVEN VARTIOASEMAN RAJANYLIKULKUPAIKAT
Rajamerkki 630:n ylikulkupaikka vuosituhannen lopulla. Ylikulkupaikan kautta ajettiin puutavaraa maitse Neuvostoliitosta Suomeen 1980-luvun ajan. Paikka on puutavaranajon päättymisen jälkeen vesoittunut, mutta valvontarakenteet ovat kummallakin puolella vielä paikoillaan.
Rajamerkki 628:n ylikulkupaikka kuvattuna vuonna 1982. Ylikulkupaikkaa käyttivät Lieksanjoen uittomiehet ja puutavaran vastaanottajat. Uitto päättyi vuonna 1986.
KOKKOJÄRVEN YLIKULKUPAIKKOJEN LAITTEITA
Haapapyörteen maja vanhalla paikalla ennen kuin se siirrettiin rajamerkki 630 tien varteen ja kunnostettiin sisältä sekä uusittiin vesikatto. Majaa käyttivät uitonvalvontapartiot lepo- ja huoltopaikkanaan.
Rajamerkki 630 tie johtaa Lieksanjoen ylitse Haapapyörteen alapuolelta. Kuvassa on
Enso-Gutzeit Oy:n silta, jonka pioneerit harjoitustyönä pystyttivät. Silta on edelleen paikoillaan, vaikka ylikulkua ei enää pitkään aikaan ole ollut.
VARTIOASEMIA HATUNKYLÄN ALUEELLA
HATUNKYLÄN KESKUSVARTION VAIHEET
Hatunkylän Lehmivaaraan perustettiin kenttävartio vuonna 1919 Matti Oinosen taloon. Kenttävartio perusti alaisensa aliupseerivartiot Uramoon ja Myllykankaalle sekä myöhemmin vartiot Inariin ja Näätävaaraan. Myöhemmin Lehmivaarassa sijaitsevaan Oinosen taloon jäi keskusvartio, kun muut vartiointipisteet siirrettiin lähemmäksi rajaa.
Repolan ollessa Suomen suojeluksessa rakennettiin Lieksasta Kivivaaran kautta Repolaan ja Hatunkylän kautta Lentieraan puhelinyhteydet. Kun Suomi joutui vetäytymään Repolasta, jäivät Suomen puoleiset linjat puolustusvoimille. Armeija luovutti yhteydet rajavartioston käyttöön. Näihin linjoihin liittyi metsähallituksen, metsäyhtiöiden ja kauppiaitten sekä 1930-luvulla yksityisiä puhelimia. Linjojen hoidosta ja puhelinyhteyksien välittämisestä vastasi rajavartiosto perustamalla keskusvartiot Nurmijärvelle ja Hatunkylään.
Keskusvartio oli Lehmivaarassa vuoteen 1928 saakka, jolloin se siirtyi Hatunkylään Pielisjärven Osuusliikkeen taloon. Siellä keskus sijaitsi talvisodan alkuun asti.
Talvisodan aikana poltettiin osuusliikkeen talo. Välirauhan aikana rakennettiin uusi vartio Hatunkylään Kypäräjärven rannalle. Jatkosodan loputtua rakennettiin samalle paikalle parakista uusi vartio. Hatunkylän vartio lakkautettiin vuonna 1953 ja vartiorakennus myytiin yksityiselle. Myös keskukselle rakennettiin välirauhan aikana uusi paikka Hatunkylän keskustaan Nevalaisen talon viereen.
Hatunkylän vartion lakkautumiseen päättyi myös keskusvartion toiminta. Puhelinlinjat siirtyivät Posti- ja Lennätinlaitoksen hoitoon ja keskuksen hoito Veikko Kerosen taloon.
Myllykankaan talossa oli vartio Hatunkylässä kenttävartion Lehmivaarassa oloaikana. Se oli toiminnassa vuosina 1919–1920.
Kuva on Lehmivaaran Matti Oinosen naapurista, Korpelasta. Auton kopissa istuu keskusvartion rajavartiosotamies Virolainen sylissään Heino Porkka. Kuvan auto on Joensuun rajavartioston ensimmäinen lava-auto, joka oli käytössä vuosina 1926–1929. Kuvaa Matti Oinosen Lehmivaaran talosta ei ole.
VARTIOASEMAT LIEKSAN ETELÄOSASSA
VARTIO HAKOSALMESSA
Vartioasema toimi Hakosalmessa vuonna 1923 talven aikana. Se oli sijoitettu Wahl Oy:n metsäkämpälle Juurikkasuon etelälaitaan. Vartion tarkoituksena oli valvoa rajan lähellä sijainnutta metsätyömaata. 1920-luvun alussa Lieksan eteläalueella sijaitsi useita lyhytaikaisia vartioita, ns. muutaman miehen vahvuisia aliupseeri-vartioita, joiden paikkaa vaihdettiin usein lähinnä metsätyömaiden valvonnan takia.
Vartioasemasta ei ole valokuvaa, mutta kämpän maatuneet hirret ovat vielä paikalla nähtävissä.
VARTIO UKONJÄRVELLÄ
Vartioasema toimi Ukonjärvellä A. B. W. Gutzeitin rakentamassa metsäkämpässä kesän 1923 aikana. Ensimmäinen merkintä vartion siirtymisestä Ukonjärvelle on asiakirjoissa 15.5.1923. Vartio lienee sijainnut siellä kesän loppuun ja talvikelien tullessa toiminta siirrettiin Inarin vartioasemalle tai toiselle talvisavottakämpälle. Tällöin nähtiin tehokkaammaksi lähettää Lieksan eteläosaan vahvempia muutaman miehen vahvuisia partioita, joiden kestoaika oli useita vuorokausia ja ne operoivat laajemmalla alueella.
Vartioasemasta ei ole valokuvaa, mutta maatuneesta kämpästä raunioista on havaintoja Ukonjärven rannalla.
VARTIO NÄÄTÄVAARASSA
Vartio Lieksan eteläisen alueen vartioimista varten perustettiin Pallosen kylän Näätävaaran metsänvartijan taloon vuonna 1919 vuoden lopussa tai seuraavan vuoden alussa. Vartio toimi Näätävaarassa vuoden 1922 vuoden loppuun, jolloin se siirrettiin W. Gutzeitin metsäkämppään Ukonjärvelle Näätävaaran naapuriin. Näätävaaran 3-5 miehen vahvuisen vartion tehtävänä oli valvoa Lieksan eteläalueen suuria metsätyömaita ja Haapajoen uittoa, koska osa sen liikenteestä tapahtui Hatunkylän – Kitsin kautta. Itse uiton valvonnasta huolehti rajavartioston Ilomantsin komppania.
VARTIO TANSKALASSA
Vartioasema perustettiin jatkosodan jälkeen Pallosen Tanskasen taloon joulukuun 1. päivänä 1944. Suomen siirtyessä rauhan ajan valmiuteen rajanvartiointiorganisaatiota muutettiin ajan vaatimuksia vastaavaksi ja Pohjois-Karjalan alueella lakkautettiin 19 vartiota. Vartio Tanskasen talosta lakkautettiin tähän liittyen huh-tikuussa 1945 ja henkilöstö siirrettiin Hatunkylän ja Inarin vartioille.
VARTIOASEMAT PALLOSEN KYLÄSSÄ
Entinen metsänvartijan talo Pallosen Näätävaarassa oli rajavartioston vartioaseman paikkana lähes kolmen vuoden ajan 1920-luvun alussa. Tiedossa ei ole, oliko vartio-asema sijoitettu talorakennukseen, riiheen tai muuhun kunnostettuun tilaan. Kuvassa on Näätävaaran talo syksyllä 2006. Talossa ei ole ollut vakituista asutusta vuosiin, ainoastaan siellä käydään loma- ja vapaa-aikoina.
VARTIO PALOVAARASSA
Vartioasema perustettiin jatkosodan jälkeen Pallosen Palovaaraan Tanskasen taloon joulukuun 1. päivänä 1944. Suomen siirtyessä rauhan ajan valmiuteen rajanvartiointiorganisaatiota muutettiin ajan vaatimuksia vastaavaksi ja Pohjois-Karjalan alueella lakkautettiin 19 vartiota. Vartio Tanskasen talosta lakkautettiin tähän liittyen huh-tikuussa 1945 ja henkilöstö siirrettiin Hatunkylän ja Inarin vartioille.
Tanskasen talo Palovaarassa syksyllä 2006. Talo on ollut vuosikausia autiona. Käyttöä on ainoastaan kesäisin loma- ja vapaa-aikoina. Tietojen mukaan vartio oli sijoitettuna talorakennukseen, muista järjestelyistä ei ole tietoa.
