Ilomantsin Rajakomppanian Hattuvaaran vartio
1947 – 2009
Vartioaseman historia ulottuu aina vuodesta 1919 vuoteen 2009
Hattuvaaran vartio perustettiin vuonna 1919. Kenttävartiona toiminut vartio sijaitsi Hattuvaaran laella hallitsevalla paikalla, johon maantie loppui ja kinttupolut alkoivat. Tontin omisti alun perin Megristä 1700 luvulla muuttanut Tiittanen. Myöhemmin Tiittasen suku möi maa-alueen ortodoksiselle synodille, joka rakennutti paikalle omaa tarvetta varten "venäläistyttämiskoulun". Myöhemmin seurakunta möi maa-alueen rakennuksineen takaisin Tiittasen suvulle 1910 tienoilla. Rajavartiosto taas puolestaan vuokrasi alueen 1919 ja sijoitti vartionsa tähän rakennukseen. Rajavartiolaitos osti vuonna 1922 alueen rakennuksineen omistukseensa ja tässä "venäläistyttämiskoulussa" toimi Hattuvaaran vartio aina Talvisotaan saakka, jolloin sodan aikana 1939 omien joukkojen toimesta poltettiin.
Hattuvaaran vartio 1923
Vuosille 1921 – 1922 ajoittuvat niin sanotun Karjalan kansannousun jälkeen alkoivat myös rajanylitykset lisääntyä ja salakuljetus kukoistaa. Harvoille rajavartiomiehille työ kävi raskaaksi ja usein jouduttiin lähettämään yksityisiä miehiä partiomatkoille rajalle. Lokakuun 9 1922 lähti rajasotamies Niilo Johannes Jokinen yksin partioon Vuottoniemeltä Iljanvaaraan mukana siellä tilapäisesti majailevien vartion miesten palkkarahat. Kolme vuottoniemeläistä salakuljettajarajaloikkaria yllätti hänet noin 5 kilometrä päästä rajasta, jo tuttuja miehiä Jokinen ei osannut varoa. Jokista ei tämän jälkeen nähty ja myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että hänet surmattuaan salakuljettajat olivat vieneen ruumiin rajan taakse. Tämän jälkeen rajapartioon on aina kuulunut kaksi miestä. Tapauksen muistoksi valmistettiin 1930-luvulla pronssilaatta.
Yhteydenpito on aina ollut tärketä rajanvartioinnin suorittamisessa. Tähän asiaan oli paneuduttu jo alkuvuosista, mutta koska kaikki yhteydet oli rakennettava omin voimin ei se oman aikansa. Ilomantsista rakennettiin ½ Fe – 3 linja Hattuvaaran vartiolle 1923 ja näin päästiin puhelinyhteyteen psp:n kanssa.
Rajapalveluksen kannalta tärkeä ensimmäinen rajankäynti suoritettiin 1934. Viimeinen yhteinen yö majailtiin Tasesenkankaan maastossa "Ison Mikon" kämpän seutuvilla. 
Tälle leiripaikalle pystytettiin silloisen komentajan everstiluutantti E Raappanan käskystä sen aikainen rajapaalu muistoksi tapahtumasta.
Rajankäynnin muistoksi pystytetty rajapaalu 1934. Paalussateksti "Etel rajank valtuuskunnan viimeinen leiripaikka 13.X.1934".
Hattuvaaran vartion sijoituspaikkana oli välirauhan aikana 1940 – 1941 ja jatkosodan jälkeen 1944 ja kevään 1945 Hoskosen talo.
Vartiona toiminut Hoskosen talo Hattuvaarassa
Suomen ja SNTL:n yhteiset rajakomiteat suorittivat uuden rajan mittauksen ja rajamerkkien paikoilleen asettamisen kesän 1940 aikana. Tämä tapahtui kolmannella alalohkolla rajamerkkien III/1 – III/277/577 (itäpiste). Tätä ennen olivat venäläiset tosin jo alkaneet aukaista uutta raja-aukkoa maastoon. Kyseinen aukko jota sittemmin nimitettiin "hukkalinjaksi" ei kuitenkaan sattunut oikean rajan paikalle vaan oli huomattavasti Suomen puolella.
Runkotyö Oy:n toimiessa urakoitsijana valmistui entisen parakkivartion tilalle Hattuvaaran vartio sekä asunto- ja saunarakennukset syyskuussa 1947.
Vuonna 1947 valmistuneet vartiorakennus ja asuinrakennus
Rajapalvelun tehostamiseksi rakennettiinkomppanian omin voimin Hattuvaaran vartion toimintapiirin alueelle Lahnajärven partiomaja, joka valmistus joulukuussa 1948.
Lahnajärven partiomaja Koitajoen suulle 1952 rakennettu Pyötikön partiomaja
Vuonna 1951 kunnostettiin Hattuvaara – Polvikoski välinen tie Metsähallituksen toimesta autoajokelpoiseksi ja Polvikosken kämpälle vedettiin puhelinyhteys. Rajapalvelun suunnitelmallisuutta kehitettiin ja lisättiin ottamalla käyttöön partiointi eli palvelusuunnitelma vuonna 1952. Vartiopäällikkö laati suunnitelman aina viikoksi eteenpäin.
Vuonna 1957 valmistui Koitajoen yli johtava silta lähelle Vaskijoen suuta (rajamerkki 585), silta uusittiin 1963.
Hattuvaaran vartion peruskorjaustyöt alkoivat vuoden 1959 lopulla, jolloin vartio siirtyi tilapäisesti toimimaan Metsähallituksen Polvikosken kämpälle. Kesällä 1960 olivat keskuslämmitteiset vartiorakennus ja asuntotalo, ulkorakennus ja uusi sauna valmiina.
Vuonna 1960 peruskorjattu vartio. Pyötikön rantasaunan viereen valmistui venevaja 1963.
Vartion toimintapiirin raja muuttui pohjoisessa syyskuun alusta vuonna 1962. Vartion vastuualueeksi tuli rajamerkki 577 -587 välinen alue, joten rajaosuus jonkin verran lyheni ollen nyt 18,7 kilometriä.
Koidanvaaraan valmistui puinen vartiotorni ja uusi teräksinen torni 1979. Vartio sai käyttöönsä rajasotilaskotisisarien lahjoittaman television 1964.
Koidanvaaran partiomaja rakennettu 1964–1965 Vartioasemalle saatiin keskusradioasema "AJO" 1970
Lahnajärvelle valmistui sauna 1975
Niemijärven kämppä, kuva syksyltä 1975
Vartion toimintapiirissä sijaitsee muistomerkki "Karhukivi", joka sisältää lieriön teksteineen, kuva 1988
Koidanvaaraan tehtiin uusi partiomaja 1991
Uusi rajavartioasema otettiin käyttöön 1993. Kuva on kyläläisille järjestetystä avoimien ovien päivästä.
Vuonna 1989 tehdyn suunnitelma mukaisesti Pohjois-Karjalan Rajavartioston Rajakomppanioiden nimet muutettiin 1993 rajavartioalueeksi, komentopaikan nimi johtopaikaksi.
Ruukinpohjaan rakennettiin uusi maja 1994
Lahnajärven uusi partiomaja valmistui 1999
Vuosikymmenen loppuun ajoittuu rajavartioaseman massiiviset komennukset etelään, uusi rajavartiolaki ja siihen liittyvät koulutukset, kustannustehokkaamman rajanvartiointimallin kokeilu, operatiivinen ajo sekä yhteistoimintapartiot poliisin kanssa. Pohjois-Karjalan Rajavartioston Organisaatioita muutettiin 2010, jolloin kaikki, myös Hattuvaaran vartioasema lakkautettiin 31.12.2009, toiminnot yhdistettiin Ilomantsin kuntakeskukseen perustettuun Ilomantsin rajavartioasemaan. Vartioaseman viimeisenä vartiopäällikkönä toimi yliluutnantti Jukka Horttanainen. Kiinteistöt siirtyivät Senaattikiinteistölle.
