MUURIKKALAN VARTIOASEMA
Muurikkalan vartioasema 1959-1970
Vartioaseman perustaminen ja ns. välirauhan aika
Talvisodan päätyttyä maaliskuun 23. päivänä 1940, valtakunnan rajan jäädessä nykyiselle, välirauhan määrittelemälle paikalle, siirtyi rintama vastuussa ollut silloinen jalkaväkirykmentti 9 reserviin. Sodan loppuvaiheessa toimineet niinkutsutut "rajapoliisit", joita oli sijoitettu muutamia Muurikkalan kylään, suorittivat erilaisia valvontatehtäviä. Heidät siirrettiin pois vuoden 1940 kesällä. Rajapoliisin siirryttyä pois, tulivat heidän tilalleen ensimmäiset rajavartiojoukot, jotka perustivat ensimmäisen vartion, viimeisen vartion paikalta 200 m koilliseen, Puiranpellon ja kylästä rajalle johtavan tien väliselle metsäkannakselle. Vartiolta käsin suoritettiin partiointia rajanpintaan sekä myöskin sisämaahan päin.
Saatujen tietojen mukaan partiointi silloin oli erittäin vilkasta siten, että partioita oli liikkeellä jatkuvasti kaikkina vuorokauden aikoina. Rajavyöhykkeen takaraja oli määrätty Muurikkalan kylästä rajalle kulkevan tien ja Urpalanjoen yhtymäkohdassa olevan sillan tasalle. Vyöhykkeellä liikkuminen ilman erityislupaa oli kielletty, jota kieltoa hyvin tarkasti myöskin valvottiin. Rajavyöhykkeen takarajalla, edellä mainitulla sillalla, pidettiin jatkuvasti vartiomiestä, jonka pääasiallisena tehtävänä oli valvoa rajalle päin ja rajalta poispäin suuntautuvaa liikennettä. Vartioasema toimi samalla paikalla sen perustamisesta lähtien aina jatkosotaan saakka. Myöskin kantamiehistö pysyi vartiolla, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, jatkosodan alkuun saakka.
Jatkosota
Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 sai se muutoksia aikaan myös silloisella Muurikkalan vartioasemalla. Vartioasema suljettiin ja toiminta rajalla lopetettiin kokonaan. Paikallisten Miehikkälän ja Ylämaan kuntien miehistä perustettiin rajakomppania, joka sai nimekseen 12. Rajajääkärikomppania. Tämän komppanian kantamiehistöksi sijoitettiin silloisen Muurikkalan vartioaseman rajajääkärit. Heti kokoamisensa jälkeen, kesäkuun lopulla, siirrettiin 12. Rajajääkärikomppania Ylämaalle, josta se muiden hyökkäävien joukkojen mukana aloitti toimintansa. 12.Rajajääkärikomppanian tilalle tuli ruotsalaisista koottu vapaaehtoiskomppania, joka sijoittui Muurikkalan kylään, valiten asemat itselleen Muurikkalan kylän itäreunasta. Tämä komppania otti käyttöönsä myös Muurikkalan silloisen vartion. Ruotsalainen komppania siirtyi muualle rintaman siirryttyä itään. Jatkosodan lopussa, kun omat joukot vetäytyivät takaisin, siirtyi varsinainen rintamavastuu ruotsalaiselle vapaaehtoiskomppanialle. Ruotsalaiskomppania joutui loppuaikana jo kerran vetäytymään kylän länsipuolelle, mutta Muurikkalan omien miesten ansiosta asemat saatiin kumminkin pysymään edelleen samalla tasalla, jossa ne olivat sodan loppuun asti.
Sodan jälkeinen aika
Sodan loputtua syyskuussa 1944, tulivat rajavartiojoukot takaisin ja uusi vartioasema perustettiin samalle tontille, jossa viimeisin vartioasema sijaitsi. Ensimmäisenä pääasiallisena tehtävänä, varsinaisen rajapalvelun lisäksi, alkoivat raja-aitatyöt. Aikaisemmin oli jo rakennettu kaksi aitaa, joista toinen oli 1000 m:n, toinen 500 m:n etäisyydellä rajasta. Siviiliväestö, jolla oli liikkumis- ja oleskeluluvat silloiselle rajavyöhykkeelle, eivät saaneet kuitenkaan ylittää em. 500 m:n aitaa, joka oli lähinnä rajaa. Vuoden 1945 keväällä raja-aitajärjestelmä muuttui uudelleen. Vanhat 500 ja 1000 m:n päässä rajasta olevat aidat purettiin pois v -45 syyskesään mennessä ja tilalle rakennettiin uusi aita, joka sijaitsi 20 m:n päässä silloisesta raja-aukon reunasta. Seuraavan kerran tehtiin muutoksia raja-aitaan v 1948, jolloin se siirrettiin edelliseltä paikaltaan raja-aukon reunaan. Nykyiselle paikalleen rajakaistan reunaan raja-aita on siirretty v 1958 kesällä.
Varsinainen rajaosuus Muurikkalan vartioasemalle oli määrätty ensimmäisen kerran vuoden 1945 alussa. Pohjoisessa osuus rajoittui rm I/31:een ja etelässä rm I/25:een. Etelässä naapurivartiona oli v 1945 alussa perustettu Laisniemen vartio. Kuitenkin v -45 syksyllä lakkautettiin Laisniemen vartioasema kokonaan, jonka henkilöstö siirrettiin Muurikkalan vartioasemalle. Laisniemen vartioaseman lakkauttaminen muutti Muurikkalan rajaosuutta nyt siten, että ennen rm I/25:een etelässä rajoittunut rajaosuus siirrettiin aina rm I/20:een asti. Vartioasema, joka vielä sijaitsi sotaa edeltäneessä paikassa, oli hyvin alkeellinen ja karu. Se oli rakennuslevyistä koottu parakkirakennus, pituudeltaan n. 12 metriä. Sisäänkäynnistä vasemmalla oli pieni huone, jossa sijaitsi vartion toimisto. Vastaavasti oikealla oli pieni keittiö ja sen yhteydessä emännän huone. Itse asuinhuone oli noin kahdeksan metriä pitkä ja seitsemän metriä leveä, jossa majoitettuna kymmenen miestä. Vuoteina olivat puiset laverit. Varusteet olivat vuoteiden yläpuolelle tehdyissä hyllyissä, jotka myös samalla toimivat "kuivaushuoneena". Rakennus sai lämpönsä huoneen keskelle sijoitetusta suuresta pystykaminasta, jollainen myös oli sijoitettu emännän huoneeseen ja vartion toimistoon.
Muona varastona oli harva, laudoista kyhätty suoja, jossa jokapäiväisten ruoka tarpeiden perunan, kaurasuurimoiden ja kokonaisten ohrasuurimoiden lisäksi oli juhla-annoksina riisiä ja rusinoita. Talvisaikaan lumi teki hieman kiusaa tunkeutumalla harvan seinän lävitse varastoon, mutta siitä huolimatta ruokatarpeet sieltä aina löytyivät. Tästä kaikesta huomaamme, että silloinen rajamies oli hyvin vähään tyytyväinen. Jatkosodan jälkeisenä vuonna -45, ja vielä osaksi seuraavan vuoden alkupuolella, olivat rajamiesten ja kylässä asuvan siviiliväestön suhteet hyvin huonot. Tähän oli osaksi vaikutteena käydyn sodan läheisyys. Myöskin rajamiesten karkea käyttäytyminen ja monet jyrkät rajoitukset rajavyöhykkeellä osaltaan huononsivat suhteita. Myöhemmin suhteet paikalliseen väestöön paranivat. Vuoden 1946 syyskuussa muutettiin vartioaseman paikka nykyiselle tontille, johon oli rakennettu entistä suurempi ja parempi vartioasemarakennus.
Vartioaseman tapahtumia
1958 ajan hammas oli lyönyt leimansa vartioaseman seiniin ja tuli ajankohtaiseksi uuden, nykyisellä paikalla olevan vartioaseman rakentaminen. Rakennustyöt aloitettiin syyskesästä, jolloin entinen vartioasema tyhjennettiin, miehistö siirrettiin Vaalimaan vartiolle ja vanha rakennus purettiin.
1958 rakennettiin vartiotorni, rajamerkki I/23:n alueelle, jossa Muurikan ja Vaalimaan vartioasemat alkoivat yhteistoiminnassa suorittamaan erilaisia tähystystehtäviä.
1958 Vaalimaalta Neuvostoliittoon alkanut turistiliikenne muutti rajaosuutta siten, että liikenteen ajaksi tuli Muurikkalan osuudella eteläinen sauma taas rm I/21:een
1959 uusi vartioasema valmistui heinäkuussa, sekä entinen miehistö muutettiin takaisin Vaalimaalta tilavalle ja monilla mukavuuksilla varustetulle uudelle vartiolle.
1963 mainittiin vartion piha-alueesta mm. seuraavaa: Nurmikentät, nurminotos ja valkoapilaa, peruna- ja kasvimaa, mansikkamaa (300 puskaa), marjapensaita (6 kpl), käytävä vanhan vartion paikalle jonka peruskivistä muodostettu hevosenkengän muotoinen pengerrys kukkaistutuksineen, hevosenkengän sisällä kesällä kolme puutarhatuolia ja pöytä käytävän molemmin puolin ja pihalla nurmikenttien reunoja koristaa 90 puskaa monivuotisia kukkia, monivuotisia kukkalajeja on vartion pihassa 14 lajiketta, ruusupensaita (6 kpl), orapihlaja- ja sireni-istutuksia (kaikki nämä lajikkeet saatu paikalliselta väestöltä lahjaksi), lentopallokenttä (valmistettu kesällä), halkojen varastoimisalue mäkirinteeseen leikattu ja vyllätty (valmistui keväällä). Elokuussa vartion piha oli ensimmäistä kertaa täydessä komeudessaan ja sitä ihaili jokainen joka vain vartiolla kävi. Sattuipa sellaistakin, että kylän emäntiä, jotka eivät koskaan olleet vartiolla käyneet, saivat kuulla että vartiolla on niin kaunista, tulivat oikein kättäpitäen katsomaan ja arvostelemaan.
1964 siirryttiin lämmityksessä koksin käyttöön.
1967 asennettiin puhelinkeskus.
Vartiopäällikköinä toimivat vääp Vuokko, vänr Kumpulainen, kers Tiira, kers Pajunurmi, vääp Mäntynen, kers Torvinen, vääp Hämäläinen, vääp Lehtovaara, vääp Alanne, kers Pimiä, ylik Peltonen, ylik Ruuskanen, vääp Velling ja ylik Kontunen.
Muurikkalan vartioaseman lakkautus
Vuoden 1969 loppu oli hyvin merkityksellinen vartioaseman historiassa, jolloin toiminta lakkautettiin toistaiseksi kokeilumielessä ja muutettiin Vaalimaan vartioaseman alavartioksi. Vartioasemalta siirrettiin kaikki poikamiesrajajääkärit muille vartioasemille ja emäntä Väkevälän vartioasemalle. Voidaan todeta, että vartioaseman toimintakausi jäi varsin lyhyeksi, noin 20 vuodeksi. Juuri nyt, kun vartiolla olisi ollut parhaat toimintaedellytykset, niin silloin toiminta lopetettiin. Viimeisimpänä vartioasema rakennuksineen on ollut evp rajavartijan asuinkäytössä.
