Rajamies muistelee
Rajaylivääpeli Heikki Tolonen, syntynyt 8.12.1907. Muistelmat liikkuvat 20-luvun loppupuolella ja 30-luvulla, aina vuoteen 1939.
Alokasaika ja aliupseerikoulu
Milloinka sinä tulit varusmieheksi Onttolaan?
Se oli muistaakseni kesäkuun loppua vuonna 1928. Minä olin aluksi alokkaana ja sitten sain 7 vrk:n kuntoisuusloman, koska minä olin ollut suojeluskunnassa. Sen jälkeen jatkui vielä alokaskoulutus. Miten senaikainen aliupseerikoulu toimi ja sattuiko mitään omituista? Niin minä jouduin aliupseerikouluun. Syksyllä oli sellainen voimistelujuoksu ympäri urheilukentän. Ja minä siellä vähän vilustuin ja siitä keuhkokuumeen. Sen takia olin 6 viikkoa Joensuun kaupunginsairaalassa.
Sen jälkeen tulin jatkamaan aliupseerikoulua, josta siirryin viestipuolelle.
Viestipuolellahan oli puhelinkoulutusta? Oliko myös sähkötysradiokoulutusta? Kyllä oli.
Sitten taisi varusmiesaikana tulla eteen Raappanan talvikokeilut?
Sinne valittiin viisi varusmiestä ja minäkin jouduin mukaan. Me olimme Lieksassa Ruunaan, Hattuvaaran ja Inarin suunnissa pitkin rajaa. Meillä oli mukana ahkiot ja myös rajakoiria. Meillä oli mukana siellä pohjoiskarjalainen majuri.
Muistatko minkälaiset teltat oli? Silloin olivat harjateltat? Oliko minkälaista lämmitystä?
Silloin oli jo kaminalämmitys. Harjateltasta tuli putki läpi. Sopiko telttaan ryhmä? Ei sopinut. Se oli aika pieni.
Minkälainen oli ensimmäinen ahkio, jota kokeiltiin? Se oli vaneriahkio. Ja koirat vetivät sitä ahkiota. Ahkioon pantiin pikku teltta ja kaminoita sekä pikakivääreitä ja patruunoita.
Missä ne ahkiot oli tehty? Ne oli tehty rajavartioston puusepän verstaalla.
Oliko teillä talvikokeilussa joitain erikoisia kenkiä? Siellä oli kahdenlaisia kenkiä. Meillä oli ruskeat, mallia 28.
Näistä kokeilusta tehtiin talviohjesääntö.
Kaikilta varusmiehiltähän ne aamut loppuvat. Milloinka ne loppuivat sinulta? Se oli kesäkuussa 1929.
Kyllä. Syksyllä alkoi Tuusulan päällystökoululla aliupseerikurssi ja silloinen Enon aluepäällikkö Erkki Mustonen kehoitti minua sinne menemään. Pitäisi saada yksi mies pitäjästään. Niinhän minä menin sinne ja se kesti muistaakseni 4 viikkoa.
Mitä siellä opetettiin?
Ryhmäjohtajakoulutusta ja aivan samaa koulutusta kuin armeijan puolellakin. Kokeet olivat helpompia kuin aliupseerikoulussa.
Tulomatkalla sattui tapaus, joka vaikutti miehen elämänuraan?
Kun sieltä tulin niin silloinen Joensuussa oleva viestivääpeli Tiihonen tuli. Tiihonen oli samassa junassa. ja hän sanoi minulle, että Onttolaan tarvittaisiin viestimiestä, enkö tulisi.
Minä vähän lupailin siinä. Niin minä menin Onttolan esik
Vuosi 1921 (RVL)
untaan joulukuussa 1929. Minä meinasin joutua siihen Joensuun keskustaan.
Kun minä olin ollut erämies, niin, minä pyysin päästä Ilomantsiin.
Niin minä jouduin Ilomantsin keskustaan. ja minä olin siellä Ilomantsissa nykyisen ylil Ropon kanssa 4 kuukautta.
Oliko Aukusti Ropo silloin viestialiupseerina?
Ei. Hän oli samanlainen kuin minäkin, mutta vanhempi viestimies.
Hattuvaaraan
Sitten minä jouduin Hattuvaaran vartiolle. Keväällä 1930 huhtikuussa. Ne taisivat tietää että Tolosen Heikki on aika iloinen poika. Taisivat oikein varoitella siellä Hattuvaaran suunnassa?
Minä jouduin komppanian vääpeli Hantulan kanssa vähän huonoihin väleihin, kun minä olin aina menossa. Hantula oli minusta pois pääsyssään. Komppanian päällikkö Riikonen ei olisi päästänyt, koska me aina yhdessä hiihdettiin kilpaa, että kumpi on parempi.
Hiihtämällä menin Hattuvaaran vartiolle ja kaikki varusteet selässä.
Oli huono ilma.
Paljonko varusteet vielä painoivat?
Kyllä ne painoivat 25-30 kg. Hevosjälkiä pitkin menin, Lehtovaarassa oli majatalo, jossa kävin vähän lepäilemässä. Illalla 18-19 maissa olin Hattuvaarassa.
Sinne Hattuvaaraan olivat soittaneet, että nyt sinne tulee sellainen mies, joka juoksentelee aina. Hurskainen otti minut vastaan. Ei kulunut pitkää aikaa, kun kyseli, olisiko vapaaehtoista kalalle lähtijää.
Kyllä minä lähden, kun minä olen itse kalamies. Niin me lähdettiin kalal le ja Hurskainen sanoi minulle, että Tolonen on vapaa 10 asti aina. Niin Sinä aikanaan sotkeuduit näihin tilihommiin? Viestimies, kalamies ja hiihtäjä sotkeutui tiliasioihin?
Hattuvaara 1947 (RVL)
Lahnavaarassa sattunutta
Olin Lahnavaaran Vartiossa vartiopäällikön viransijainen. Hän oli tehnyt muonatilit. Siihen aikaan oli, että jos oli pieninkin virhe, niin ne palautettiin vartioon. Komppanian päällikkö, ltn Riikonen tuli minun luokse tilien kanssa. Ja minun piti lähteä mukaan Lahnavaaraan. He lähtivät Hurskaisen kanssa kalalle. Riikonen sanoi minulle, että Tolonen tarkastaa ne tilit. Minä rupesin katselemaan niitä tilejä ja huomasin että siinähän ei ollut kuin pieni yhteenlaskuvirhe. Komppanian päällikkö tulee kalasta ja minä sanoin, että ei tässä ole kuin pieni virhe. Minä sanoin, että herra luutnantti ei tästä tule mitään. Minä kaikkein nuorin mies ja toiset olivat vanhoja jermuja. Minä jouduin sitten puoli vuotta alokkaana,ollessa olemaan vt vartiopäällikkönä. Sen jälkeen siihen tuli muistaakseni alikersantti Hyttinen.
Oliko nuorella miehellä sellaisia niskaan puhaltajia, jotka olisivat kapinaa tehneet?
Kyllä ne vähän halvalla panivat minua. Ne eivät oikein minua uskoneet. Silloin ei ollut puhelimia. Vartio oli siihen,aikaan siviilitaloissa, jossa herrat harvoin kävivät. Talon tytär oli meillä vielä emäntänä. Siihen aikaan ei tainnut olla Polvikosken kautta kuin kärrytie? Ei ollut kuin kärrytie ja polku.
Miten te sinne toitte ruoat ym:t?
Kantamalla tuotiin. Polvikoskelle pääsi kärrillä, mutta siitä eteenpäin vietiin kantamalla. Voit tahtoivat sulaa matkalla.
Rajamiehen työaika
Rajamiehen työaikaahan ei siihen aikaan määritelty?
Sitä ei määritelty. Sanottiin, että 24 tuntia, ja loput vapaata. Siihen aikaan, 1931-32 oli juuri pula-aika Oli paljon rajan yli menijöitä, niin että meillä oli paljon pidätyksiä., Niitä jouiduimme kuljettamaan Hattuvaaraan ja sieltä edelleen Ilomantsiin. Siihen aikaan vaikeata, kun valtio ei kustantanut mitään. Minullakin oli pyörä. Koska kuljettaminenoli rasittavaa, kun ne olivat niin nälkäisiä. Me maksettiin ja linja-auto vei ne Hattuvaarasta Ilomantsiin.
Muistatko sitä reittiä, mistä ne kulkivat rajan yli? Oliko se vanha pir tupolku?
Pirtupolku oli. Siellä oli monia merkittyjä katkottuja puita. Metsiin oli tehty katkottuja puita. Siitä kun suunnisti, niin seuraava katkastu oksa näkyi. Ne eivät kulkeneet samoja reittiä.
Tämä pirtupolku kannattaa selvittää. Venäjän keisarin aikana kulki pirtuja talojen kautta? Minkä talojen tai paikkojen kautta?
Niiniahon ja Hoikan kautta, edelleen Pirhuvaaraan ja läheltä Kotavaaraa, Sianvaaraan ja Lyyssivaaraan.
"Pappia" kyydissä
Jouduitteko tekemisiin näiden kyytimiesten kanssa, jotka toivat, koska Joensuulainen Ilkka Koivula oli kova kyytimies?
En joutunut kuin kerran. Yhden kerran jouduimme olemaan kaksi vuorokaut ta tiellä partiossa. Minä jouduin siihen, missä Inarista tie menee Hullariin. Muistaakseni vuoden 1932 kesällä minä olin yksin vartiossa rajakoiran kanssa. Siellä oli teltta ja laavu, joka oli savottalaisten tekemä. Minä rupesin nukkumaan keskellä päivää ja sidoin karhunlangalla koiran taluttimen ukkovarpaasta kiinni, että se hälyttää jos Joku on tulossa. Yhtäkkiä koira vetäisi, niin että ukkovarvas yritti lähteä. Katsoin, että autohan sieltä on tulossa. Minä hyökkäsin Parabellum kourassa. Minulla ei lakkia päässä. Ne seisattuivat siihen. Minä sanoin, että meillä on tässä sellainen määräys, että tästä ei saa laskea. Minä tunsin vielä sen herran jokaoli kyydissä.
Kyydissä oli Esko Pajari. Minä kun olin ollut suojeluskunnassa, niin minä tunsin hänet. Minä sanoin, että herra eversti, että tästä ei saa mennä. Hän sanöl, että tunnetteko te minut. Minä sanoni, että kyllä minä alaiseni tunnen. Ensin se kumminkin sanoi, mitä te meinaatte, jos minä menen väkisin. Minä sanoin, että sen kun koetatte. Siinä se sitten kääntyi takaisin. Tunsitko ketä hänellä oli kyydissä?
Siellä oli 2 miestä, mutta en tuntenut heitä. He eivät olleet hänen henkiystäviään. Autonkuljettajaa en tuntenut. Kun komennus kesti 2 vuorokautta, mitä syötiin siellä matkalla?
Meillä oli lihasäilykkeitä mukana.
Nykyisten taksojen mukaan, jos 2 vuorokautta oltaisiin tiellä vahdissa niin olisi viikko vapaata. Miten silloin oli?
Ei silloin tunnettu vapaita. Heti kun tulimme takaisin vartiolle, niin palvelus jatkui. Kesäaikana oli erittäinkin puhelinkomennukset ja loma. Meillä ei ollut paljon miehiä käytettävissä.
Uitot ja palot
Sitten tuli vielä nämä uittoriesat. Eikös ne olleet aika suuria nekin? Lahnavaarassa ei ollut, kuin isot talvisavotat. Sitten kuin jouduin Laukkuvaaraan niin siellä oli isot uitot. Kun minä olin koiramies, niiin minut komennettiin Laukkuvaaraan. Minä jouduin siellä heti kesäksi Rajakoskelle. Uitto oli Neuvostoliitosta, jota uitatti Rauma-Repola. Siinä oli valvojina metsänhoitaja Järvinen, piirimies Karppinen, Teuvo Vänsid ja muitakin pienempiä viskaaleja. Jouduin siellä olemaan monta kuukautta. Puut tulivat Suovehkasta. Venäjän puolella oli luovutus. Tynnyrit oli upotettu. Venäläiset oli tarkistamassa, onko mitta oikein. Siellä oli eräs metsänhoitaja Stranden Nurmeksesta harjoittelemassa. Se oli nuori mies, koetti munata venäläisiä. Kun mittasi, niin koetti panna pienemmäksi. Kerran sattui niin, että siellä olikin nuoria miehiä, ni että limpsahti liian paljon. Sen jälkeen vaihdettiin uusi mies.
Eikös samaan aikaan tullut myös näitä isoja metsäpalöja rajamiesten riesaksi?
Minä en joutunut olemaan siinä Jorkan palossa. Lahnavaarassa jouduin isoon paloon, joka käsitti noin 400 ha.
Välillä taisi mennä rajavyöhykkeetkin sekaisin?
Niin siellä oli Suomen rajamiehet ja siviilit sekaisin.
Pahkalampi (RVL)
Pahkalammelle
Sittenkö tuli komennus toiseen paikkaan?
Kersantti Piskonen oli Pahkalammen vartiopäällikkö vuonna 1934. Siihen aikaan oli komppanian päällikkö Kivikko.
Sitä on sanottu, että kun Kivikko tuli, niin kaikki muuttui?
Niin se muuttui äkkiä.
Piskonen pyysi minua koiramieheksi. Minut siirrettiin Pahkalammelle.
Siellähän oli vanha luostari?
Siellä oli vanha luostari. Se oli Enso-Gutzeitin maita, jotka oli luovutettu rajavartiostolle. Luostarin maatkin oli siirtynyt Enso-Zutzeitille. Siinä oli enää vain jäljellä tuparakennus ja saunarakennus rannassa. Enso-Gutzeit laitatti savottalaisille asunnot.
Luostarista oli ehkä joku hautausmaa jäljellä?
Hautausmaa oli aivan siinä vartion vieressä. Hautausmaan alapuolella oli oikein hyvä lähde. Siinä oli hyvää vettä. Hautausmaalle oli haudattu vain munkkeja. Luostari oli joskus 1800-luvun alkupuolella. Siitä ei tienneet muut kuin Vuottoniemeläiset ja ne eivät sanoneet. Niillä oli varakkaita suosijoita. Kävivät aina Pietarissa ja sieltä saivat aina kultaa. Vuottoniemeläiset ja Liusvaaralaiset ajoivat paljon Sortavalasta tavaraa.
Sitten rajamiehiä tuli Pahkalammelle? Paljonko niitä tuli? Ryhmän verran?
Siinä 5-8 oli vahvuus. Kaikki oli poikamiehiä, paitsi Piskonen.
Oliko teillä emäntä?
Minä hommasin Lahnavaarasta Koljosen tytön. joka oli ltn Pynnösen vaimona. Tämä oli meillä emäntänä.
Valtioko maksoi emännän palkan?
Me rajamiehet maksoimme emännän palkan. 1930-luvulla palkka oli 600-700 mk. Saarijärven ja Elilammen kautta kuljetettiin. Matka oli 16 km kantamalla kuljetettiin voit ja muut.
Ruoka kun maksettiin ja emäntä maksettiin. Niin poikamiehen palkasta ei tainnut jäädä paljon mitään jäljelle?
Pahkalammilla meitä oli paljon erämiehiä, jotka kalastimme ja metsästimme. Me saimme sillä ruokarahalla maksettua vielä emännän Palkan. Meille jäi vielä puhtaaksi palkka ja vieläpä ruokarähastakin jäi taskurahaa.
1930-luvullahan ei ollut veroennakkoa?
Ei ollut. Vasta v 1937 alettiin maksaa veroa. Minäkin olin rajassa ollessa vielä Enossa kirjoilla.
Harjoituksia
0liko Pahkalammilla harjoituksia, kun siellä oli vanhoja teitä Venäjälle päin? Ajateltiinko sitä 30-luvun puolivälissä, että tässä sitä voidaa joutua? 1935-36 vääpeli Siippola ja Ville Ranta-aho pitivät meille koulutusta. Siippola oli joukkueenjohtajana ja Ranta-aho samoin. Joukkueenjohtaja siihen aikaan oli tarkastava vääpeli. Siitä mtiodostui, että Ilomantsin komppania piti talvella talviharjoituksia. Siinä oli samalla hiihtokilpailut.
Oliko harjoituksissa aina hyökkäys, puolustus vai viivytys?
Siinä oli puolustusta ja oli myöskin hyökkäystä. Mutta ei ollut aivan sellaista, kun oli Lieksan puolella, jossa Sajanto piti harjoituksia.
Eikös sitä 30-luvulla ajateltu Venäjän keskitystä, että mennään vielä rajan yli? Eikö se taktinen ajattelu ollut olemassa? Oliko teidän harjoituksissa toisen puolen kartat esillä?
Se oli hyvin vähän. Ne olivat upseerin harjoitukset, joissa käytettiin toisen puolen karttoja. Pahkalammilla pidettiin joka vuosi Pohjois-Karjalan rajavartioston upseerit ja Pohjois-Karjalan suojeluskunnan upseerit harjoituksissaan. Siellä, kun minä olin mukana, siellä käsiteltiin näitä asioita, mutta ei meillä miehistön koulutuksessa.
Iltapuhdetta 1937 P.Piskonen, V.Laulajainen, H.Tolonen ja Mässeli (RVL)
Miten rajamies näissä maisemissa pystyi suunnistamaan, kun matkat olivat pitkiä?
Meillä oli kompassit. Kivikko antoi meille tehtäväksi mennä suoraan Megriin Pahkalammilta ylikersantti Väinö Keräsen kanssa. Matka oli 10 km. Matka oli rasittava, kun siellä matkalla oli puita kaatunut. Kartta ei pitänyt, siellä oli sellaisia lampia, joita ei näkynyt kartasta. Piti suunnan mukaan mennä, mutta ei me paljon erehdytty.
Riittikö karttoja jokaiselle rajapartiolle mukaan?
Kyllä niitä oli riittävästi. Vieläkö oli siihen aikaan kuivakompasseja?
Kyllä meillä oli samanlaisia, kuin on nykyäänkin.
Tuolla vilahti aikaisemmin, ,että vartiolta ei ollut puhelinyhteyttä aina kirkolle? Oliko Pahkalammilta?
Sieltä meni kenttälinja metsiä pitkin Kuolismaan kautta Vuottoniemeen.
Montako päivää käsky Onttolasta tuli? Vai tuliko se samana päivänä?
Kuolismaassa oli keskus. Jos milloin ei puhelin toiminut. Silloin pojat toivat sanoman hiihtäen tai kävellen. Sitten kun tuli jäät, niin sitten ei voinut tulla Vuottoniemen kautta, vaan se tuli Saarijärven, Nevalaisen ja Elilammin kautta. Posti tuli Elilammin kautta.
Oliko seuraava paikka. sitten Megrijärvi?
Kyllä minä olin Pahkalammilla koko ajan. Siihen aikaan oli, että kun vartiopäällikön apulainen oli niinkuin rajakorpraali. Ja minä olin vartiopäällikön apulaisena. Me jouduimme, kun aliupseerit joutuivat kustakin vartiosta kesälomille, niin jouduin tuuraamaan. Olin Kuolismaassa, Megrissä tuuraamassa aina kuukauden. Ja myös Hullarissa olin kerran tuuraamassa.
Megri (RVL)
Megrissähän taisi jonakin kesänä sattua hukkumisonnettomuus?
Siellä yksi Kallipää meni kalalle. Se oli iso ja suuri mies ja erittlan kömpelö. Kaatui siellä veneessä ja satutti päänsä veneen reunaan ja hukkui. Tuonnissa tarvittiin purilaita. Niitä tarvittiin, kun maaherra Ignatiuskin kävi. Maaherra oli invalidi. Maaherralle Liusvaarassa valittivat, että muuten ovat kivoja ihmisiä, mutta kun keittävät viinaa. Maaherra meni sinne sanoen, että kuulehan, miten te viinaa keitätte. Kuules sie maaherra, meillä kun tehhään pontikkaa, niin se on varmasti hyvää. Vähänaikaan Iivana katselee maaherraa, miten tuollainen rynkylä on noin komeen akan saanut. Maaherra tuumasi, että arvo se sen tekee.
Lehmä
Tämän alueen kuuluisimpia miehiä oli suurmetsästäjä Maksimainen. Mitenkä Maksimainen tuli israjamiesten kanssa toimeen?
Saisinko minä tässä vielä vähän selvittää. Kun tämä kersantti Piskonen siirtyi Hattuvaaraan. Me jäimme siihen aikaan ilman maitoa, kun Enso-Gutzeitin työt loppuivat. Piskonen kun vei lehmänsä pois. Kivikon kanssa tuli puhetta, että miten nyt käy. Kivikko sanoi minulle, että kun sinua ei komenneta mihinkään, niin olisiko mahdollista hankkia lehmä.' Niin minä sieltä Enosta kotoa kävin lehmän. Talutettiin 30 km Ilomantsin kirkolle ja sieltä autolla Kuolismaahan. Minä yritin soittaa Pahkalammille, mutta puhelimet olivat rikki. Mutta Paldanius ja toinen rajamies arvasivat ja he tulivat vastaan. Vartion emäntä saattoi sitä lehmää Lehmivaaraan saakka. Ja Minä työnnin pyörää ja koitin välillä lehmää työntää. Pojat kun tulivat niin me saimme Enso-Gutzeitin uittoveneitä. Panimme lehmän siihen veneeseen ja lehmä yritti kesken järveä kimmastua. Meillä oli työ, että saimme lehmän pidettyä siinä veneessä. Pahkalammilla vielä piti se lehmä uittaa. Se oli hyvä lypsyinen lehmä. Pojat tekivät heinää. Se lehmä oli meillä vielä, kun se piti astuttaa. Ilomantsista piti tilata hevonen ja lyötiin lehmä rekeen ja veimme Elilammille, jossa Oli härkä.
Kivikko
Kahdesti tuli jo esille, että kun Kivikko tuli,niin tyyli muuttui? Paraniko rajan palvelu, paraniko miesten olosuhteet? Mitä muutosta tapahtui?
Kun vuonna 1932 lähti ltn Riikonen, niin sillä välillä, kun Kivikko tuli 5 komppanian päällikköksi. Kukaan näistä ei syventynyt rajamiesten oloihin. Siinä oli Puhakka,Toivo Kärnä, vänrikki Oinonen, ltn Korpinen ja ltn Kahila. Kahila oli kaikkein topakin, joka kyseli meiltä ja sanoi, että eihän tämä peli vetele, että te kuljette paikkaisissa housuissa. Nyt kun minä menen esikuntaan, niin tähän pitää tulla parannus. Silloin oli, että niistä varusrahoista säästettiin ja niillä rahoilla rakennettiin Ilomantsiin varasto, koska valtio ei rakentanut. Sitten kun Kivikko tuli, niin senaikaista rahaa oli säästössä lähes 100.000 mk. Kivikko osti heti kaikille uudet vehkeet kengistä lähtien. Talouspäällikkö Niskala yritti panna vastaan, mutta eihän Kivikolle kukaan mahtanut. Kivikko kyseli ja tutki, ovatko pojat mitä vailla. Rajamiehet eivät siihen aikaan oikein tahtoneet tulla siviiliväestön kanssa toimeen. Ne pitivät siviiliväestöä ryssinä, olivatpa ne ortodoksia tai mitä hyvänsä. Meitä oli Pohjanmaalta, ja Hämeestä meitä oli kaikkein vähiten. Savosta oli.erittäin paljon.
Miten Kivikko hoiti tämän linjanmuutoksen, oliko siinä puhuttelufta Vai kirjeitä?
Kivikko piti puhutteluita, jos se ei tehonnut sanoi, että jaaha.pankaa eroanomus. Silloin lähti käpsimään monet ukot. Muuten Kivikko oli hyvin isällinen. Hän ei pannut miehiä heti putkaan, jos sattui joitain töppäuksia, niinkuin nämä edelliset komppanian päälliköt. Kivikko piti puhuttelun sanoen, että nyt jos että usko, niin ero tai putka.
Välit
Eikös ne välit siviilien kanssa korjautunut, minäkin muistan,että sinä olet ollut synnytyksessäkin mukana?
Minä kun olin pohjois-karjalainen, niin minä jouduin alussa vähän vaikeuksiin, kun meitä pidettiin vähän epäluotettavina. Meitä oli silloin Ilomantsin komppaniassa pohjois-karjalaisia ainoastaan 2 miestä. Tämä epäluotettavuus johtui osaksi siitä, että rajan pinnassa asuvat ihmiset kävivät aina rajan toisella puolella. Tästä sitten epäiltiin kaikkia, vaikka kukaaan ei olisi käynytkään. Liusvaarassa oli ainut, vääpeli Lappala kun tuli joukkueenjohtajaksi. Hän perusti suojeluskunnan.Siellä oli sitten paljon suojeluskuntalaisia. Vuottoniemi oli enemmän vasemmistolaista seutua, vaikka kyllä siellä silti oli hyviä ihmislä, Se, että sinne tuli etelä-pohjanmaalta ja keski-pohjanmaalta paljon miehiä rajavartiostoon, ilmeisesti juonti siitä, että raja-aliupseereita vanhempia oli paljon sieltä kotoisin. Esimerkiksi Pippolan veljekset?
Pippolan veljekset kävivät oikein värväysmatkalla Pohjanmaalla. Pippolalla oli 3 veljestä.
Synnytys
Voitko sinä kertoa sen synnytystapauksen, kun emäntä oli jäänyt yksin? Ja miten rajapartio meni taloon?
Tämä tapahtui Laukkuvaarassa. Silloin oli hyvin luminen talvi. Mökin miehet, joilla oli hevonen, ne lähtivät pitemmälle savottaan. Sinne ei mennyt kuin suksenlatu. Me menimme rajamies Kekin kanssa Pienipaiposeen. Talon nimi oli Tanskanen. Eihän me huomattu, mutta emäntä kumminkin vähän pieniin päin. Emäntä sanoo, että pankaat pojat vettä lämpiimään ja sauna. Se minun kaveri oli fiksumpi mies ja meni lämmittämään saunaa. Minä jäin sinne sisälle vettä lämmittämään. Ei kulu pitkää aikaa, kun emäntä menee petiin. Ja sieltä alkaa kuulua itku ja lapsi tuli. Sanoi minulle, että otapa nuo sakset tuosta ja narua. Mä. kun en ollut ennen nähnyt niin katsoin toiseen suuntaan. Emäntä sanol että tee vain työtäsi. Tuosta poikki ja naru siihen. Sitten meinasi nousta vielä kahvinkeittoon. Silloin minä sanoin, että nyt ei nousta mihinkään. Kyllä me nämä hoidetaan. Sitten hän sanoi, että lehmät pitää höitaa. Nyt ei kyllä hoideta lehmiäkään. Rajamies Kekki läksi hakemaan Näätävaarasta apua. Me menimme vielä katsomaan emäntää. Ja siellä emäntä keitti kahvit ja tarjosi sellaista niinkuin on jäädytetty maito. Minä kun aina käytän enemmän kermaa. Se oli hyvin imelää ja harmaata. Ja Kekki laittoi kanssa. Me menimme sitten Näätävaaraan ja siellä ei ollut maitöa. Kekki sanoi, että tuolla Tanskasella muuten oli. Ne pyöritteIlvät päätään että ei siellä ole ollut maitoa pitkään aikaan. Äidinmaitoa oli tarjonnut. Vietiin sinne pakettia vielä jälkeenkin päin.
Jos tuota 30-luvun rajapalVerua ajattelee, niin se taisi kumminkin olla loppujen lopuksi aika valoisaa aikaa?
Se oli hyvin itsenäistä aikaa rajalla. Tuntia ei voinut laskea, kun tultiin partiosta väsyneenä. Niin saattoi olla käsky, että siellä ja siellä on sellaista tapahtunut.
Feodora
Voitko kertoa siitä metsästäjä Feodorasta.Miten hän tuli toimeen rajamiesten kanssa? Neuvoiko hän teitä metsästämään?
Minä iouduin Lahnavaarassa ollessa tutustumaan häneen ensimmäisen kerran. Hän oli sillöin Vuottoniemessä, tuli myöhemmin Pahkalammille. Kempas oli siinä vartiopäällikkönä. Minä jouduin sinne ja Feodoran äiti oli vielä silloin elossa Se oli kovassa kuumeessa. Siihen aikaan vanhat ihmiset eivät uskoneet muuhun kuin saunaan ja tervaan ja viinaan. Feudora siinä päivitteli, kun ei ole mitään pontikkaa. Minulla oli sitten sellainen pikkuinen pirtupullo. Minä pidin sitä, jos tulee kylmä. Minä sanoin Feodorille, että auttaisiko pirtu. Feodora innostui. Liekö sillä uskolla selvinnyt se mummo. Siitä alkoi minun ja Feodoran välinen tuttavuus. Sitten kun minä jouduin Pahkalammille ja sinne kun tuli herroja, niin Feoroda piti hakea aina niitä juttuja kertomaan. Feodoralla oli erittäin hyvä vaisto maastossa. Hän näki jäljet, vaikka meikäläinen ei nähnyt mitään. Katso, tuosta nousee sammal. Osasi sanoa, mikä elukka mistäkin on mennyt. Hänellä oli erittäinkin haukan katse. Näki erittäin kaukaa lintuja, jota ei edes Kivikkokaan nähnyt.
Oliko kansan metsästäjällä hyvät aseet? Oliko ne kotitekoiset?
Hän oli välilöissä Raappanan kanssa. Raappana hankki Feodoralle aseita ja ampumatarvikkeita.
Vastaavasti taisi metsästäjä käydä Raappanan luona Onttolassa kylässä? Ja etiketti ei tainnut aina olla selvillä?
Kyllä. Hän oli Raappanan luona montakin kertaa. Vuottoniemeltä oli varusmiehenä Johannes Potkonen Onttolassa. Feodora oli käymässä ja Raappana sanoi, että eiköhän lähdetä tervehtimään sitä Johannesta. Raappana kun meni, niin poika rupesi tekemään ilmoitusta. Niin Feodora sanoi siihen, että ei tarvitse. Raappana sanoi siihen myös, että vain vapaasti. Mari Opetti Feodoraa, miten pitää kävellä ja kahvia kaataa, kun tulee muita herroja. Kun kahvia kaadetaan, niin ei saa sanoa, että porovettä, vaan pitää sanöa, että olkaa hyvä ja ottakaa kahvia. Minä kun menin sinne, niin ne sanoivat, että jaaha nyt tulee Pahkalammin kersantti. Enhän minä ollut mikään kersantti, vaan niin sanoivat. Nyt tehdään koe. Niin me menimme. Feodora nousi keittämään. Mari ei muistanutkaan sanoa, no Tolonen ottakeepa porovettä. Feodora sanoi., että Mari perkele kuinka sanotaan. Niin silloin Maria vietiin.
Raappana
Tuossa vilahti usein Raappanan nimi . Ja sitten väitetään, että Heikki Tolonen oli Raappanan repun kantaja, onko se totta?
Kun minä olin varusmiehenä ollessa Raappanan mukana. Hän tunsi, niin että minä rajamiehenäkin jouduin hänen mukaansa. Hänen repun kantajakseen, tulen tekoon ja kahvin keittoon. Ja sitten kun tuli herroja, niini minä aina olin mukana. Myöhemmässä vaiheessa sattui, että oli muitakin vapaaehtoisia ja hyviä miehiä. Sitten kerran sanoi, että Tolosta ei oteta. Monta repun pohjaa on kuluttanut siellä juostessa, kun on niin matala. Sinähän olit käynyt tuon 4 viikon suojeluskunta-aliupseerikoulun ja sitten toimit Megrin ja Pahkalarrmin ja milloin minkin kersanttina. Milloin tuli se virallinen koulutus?
Verkkosäynään kämppä (RVL)
Se tuli 1938, kun kenraali Tuompo oli rajavartioston päällikkö. Hän tuli Pahkalammille. Minä, Kivikko ja Raappana menimme Verkkosäynään kämpälle. Siellä tapahtui, kun minä olin koiramies. Siihen aikaan oli viestipäällikkönä Raita. Hän oli esittänyt minua poliisikoiran kuljettajaksi, joka paikka oli Viipurissa. Minulle tuli sieltä tiedustelu, että lähtisinkö minä. Minä harkitsin, mutta siinä olisi pitänyt vielä hallita ruotsin kieli. Kivikko sanoi, että tälle olisi nyt paikka. Tuompo kysyi, että eikö huvita raja. Minä sanoin,, että kyllä, mutta ei minusta taida olla sinne Viipuriin, en minä taida lähteä. Raappanalta kysyin, että minkä takia tästä ei ole tehty aliupseeria. Raappana sanoi tähän, että kun tämä ei lähde mielellään aliupseerikouluun. Enkä ole kehdannut pakottaa. Siihen aikaan rajakoiran kuljettajalla oli yhtä kova palkka kuin raja-alikersantilla. Se meni vielä vähän paremmalle puolelle. Tuompo rupesi puhumaan, että kun rajamiehellä ei ole vielä eläkettä, harkitkaa nyt tarkkaan. Kyllä teidän pitäisi käydä se upseerikoulu. Katsokaahan tulevaisuutta? Silloin kun siitä lähdettiin., niin Raappana sanoi, että kun ensimmäinen kurssi alkaa niin Tolonen pitää komentaa aliupseerikouluun. Aliupseerikoulu oli toiminut täyden viikon. Ja minä ajattelin, että eipäs tarvinnut mennä. Raappana oli mennyt katselemaan sinne aliupseerikouluun ja kysellyt: Missä täällä se Tolonen on. Sitten hän muisti, että eihän muistanut adjutantille sanoakaan. Aamulla oli soittanut Kivikolle, että Tolosen pitää olla täällä kurssilla. Hän lähettää oman autonsa hakemaan. Kivikko soittaa illalla myöhään. Ottakaahan tuoli ja istukaa. Nyt 2 koiraa eteen ja kaikki vehkeet ahkioon ja aamulla pitää olla klo 8.00 täällä komppaniassa. Ja sitten selvittää kuka olette. Ja Raappanan auto tulee hakemaan. Pojat ihmetteli siellä, kun minut tuodaan komentajan autolla, että miten se on mahdollista. Minun piti olla karussa, kun siellä Onttolan upseerit tulivat juttelemaan ja kyselemään miten se koulu menee. Ja ruokailemassa olevat päivystävät upseerit tulivat juttelemaan. Vieläpä kutsuivat kahvillekin. Rautasalo oli meillä koulun johtajana. Rautasalon apulainen oli lähtenyt ja Rautasalo tuli minun luokseni ja sanoi, että rajamiehen pitää pystyä mihin tahansa. He lähtevät Puhakan läksiäisiin. Ja niin minä jouduin lapsen hoitajaksi. Minä join isosta kahvipannusta ja heiluttelin sitä tyttöä, että kun ei vain tarvitsisi sille housuja ruveta vaihtamaan. Minulle tuli sellainen töppäys, kun rouva tuli siihen. Hän oli vähän ottanut ainetta, eikä halunnut näyttää alaiselle, että on ottanut. Enkö minä veisi häntä nurkan taakse pissille. Meillä tuli vähän kiistaa siitä. Aamulla tulee Rautasalo vastaan ja sanoo:
Tolonen, teillä on 12:sta asti vapaata. Menkää nukkumaan.
Ketä siellä aliupseerikoulussa oli kouluttajina?
Isä Nieminen oli, Karhumäki, Mikko Rantanen ja Kalle Huikuri
Vakanssi
Koulu loppui ja minne sinä sitten palasit? Minä jouduin Pahkalammille takaisin. Tuliko vakanssi heti?
Willamo pyysi minun vakanssia lainaan siksi aikaa, kun minä olin koulussa. Seitamo oli Megrin vartion päällikkö, jolla oli se vakanssi. Vakanssi meni Lappiin. Minä olin vähän aikaan ilman vakanssia, alikersanttina. Raappana tulee taas, ei muistanut. Kysyy, missä ne natsat on. Ei minulla ole vakanssia. Kyllä se vakanssi on valmis. Sitten hän soitti heti Lappiin ja sieltä tuli heti se vakanssi. Willamo palautti sitten sen vakanssin. Minä muistaakseni 1939 elokuussa sain sen vakanssin.
Kun talvisota oli mennyt ja minä olin kersanttina,niin Willamo vaati minua Lappiin, Nikoskelainenkin sanoi, että nyt pitää mennä Lappiin. Minä sanoin siihen, että minä en lähde sinne. Minä olen mieluummin rajajääkärinä. Nikoskelainen sanoi, että ei hermostuta. Ja sai sitten järjestymään, niin että olin Nehvossa 1940.
Minkälaiset olivat rajamiesten suhteet yli rajan?
Mäntsälän kapinaan saakka ne olivat verrattain mukavat. Siihen aikaan oli hirveän lumiset talvet. Meillä oli vielä sellaiset isot sukset. Joskus oli polveen asti lunta. Me käytimme aina samaa latua osaksi. Ne tulivat aina meitä vastaan. Ja olivat hyvin nokisia, kun kämpät oliva nokiset. Siihen aikaan v 1932-33 he olivat osaksi karjalaisia. He osasivat puhua Suomea. Mäntsälän kapinan tultua ei kuljettu enää, samaa latua. Hyvin harvoin tavattiin.
Tuliko teille myös uusi ohje, siirtyä rajalinjalta pois?
Kyllä tuli. Kun minä menin Kivijärven päähän koiran kanssa. Minä menin siihen rajalle ja katselin, näkyykö ammuttavia eläimiä. Yhtäkkiä viuhahti, ampuivat sieltä toiselta puolen.Jos oli yksinään, niin oli hyvin vaarallista menna sinne. Ne eivät huomanneet, että minulla oli mukana rajakoira. Minä menin äkkiä maahan. Ja ne kuulivat metsästä ryskettä, kun minulla oli koira. Menivät ryömimällä karkuun. Ne luulivat, että minulla on siellä apumiehiä, kun ryskettä kuului.
Sattuiko täällä Pahkalammin ja Megrin seuduilla sieppauksia?
Ei ollut. Yleensä oli kielto, ettei saa yksin mennä partioon. Paitsi v. 1931-32 jolloin sai mennä rajakoiran kanssa yksinään. 1930-luvun loppupuolella taisivat tiedusteluosastot värvätä miehiä rajan yli.
Sanottiinko niistä teille?
Ei sanottu, mutta täältä meni meidän palveluksessa olevan rajamiehen veli. Hän oli kansakoulunopettaja. Meni sinne ja jäikin sinne v. 1932.
Suoritettiinko siihen aikaan rajalla kunnostustöitä? Oliko rajavaltuutetuutettujen tarkastuksia niinkuin nykyään?
Ei suoritettu muuta kuin rajanraivaus. Minun ollessa Pahkalammilla, kun suoritettiin v. 1936. Vuositarkastuksia ei ollut.
Oliko rajavaltuutettujen tarkastuksia?
Niitä oli ,mutta ne olivat suurin piirtein Megrissä. Kerran suorittivat Pahkalammilta käsin Iljanvaarasta Sianvaaraan. Raappana oli silloin mukana. Ja kävi silloin Sianvaarassa.
Talvisota
Missä vaiheessa ruvettiin reserviläisiä kouluttamaan ja liittämään teihin? Oliko kertausharjoituksia vai tuliko se vasta YH-vaiheessa?
Se tuli vasta YH-vaiheessa. Ne olivat Möhköstä Enso-Gutzeitin pikkupomoja. Meilläkin oli Aarne Varis, Pekka Turunen, apulaistyönjohtaja, A Kukkola, korpraali Parviainen, hiihtäjä Toini Eloranta, Viljo Nissinen, Martti Pyykkö, Uuno Hyttinen, Otto Kalevi Penttinen, Toivo Penttinen, Eloranta ja tiedustelumiehenä Ehrukainen, joka meni syksyllä naapurin puolelle. Nämä oli kaikki Pahkalammilla. Näistä perustettiin puolijoukkue. Toinen puolijoukkue oli koottu rajamiehistä.
Mitä muutoksia tuli rajanvartiointiin? Lisättiinkö partiointia?
Kovasti partioitiin ja meillä oli Iljanvaarassa vielä tähystys.
Minkälaisia tähystystietoja te ilmoititte?
Ilmoitettiin 20-25 erilaista tulta, jotka olivat eri paikoissaan. Nämä tulet ilmestyivät syyskuussa. Siellä oli myös paljon hevosia. Ja minä soitin sitten Nikoskelaiselle, että tällaista siellä on, että pitäisi olla enemmän miehiä. Nikoskelainen oli sanonut, että Tolonen pelkää siellä. Niskoskelainen ei ensin uskonut, oli sanonut vain, että korkeinkaan joukkue siellä on. Sitten vasta uskoi, kun he alkoivat tulla rajan yli. Teillä oli Iljanvaarassa kenttävartio? Montako miestä?
Siellä oli 3 miestä ljanvaaran torpassa. Tämä Uuno Hyttinen keitti kahvia ja hänelle tuli kolmas vaisto ja otti kiväärin. Tämä marraskuun viimeinen päivä 7.30 aamulla. Hän meni poikien luo ja niillä oli kiikari. Kiikarilla katsoivat ja ihmettelivät,että tuliko se vaihto. Samanaikaisesti, kun meillä oli siinä pisteaita, niin sieltä tuli jono. Kukkola katsoo, että nämä eivät ole meidän miehiä. Samalla kiersivät jo taloa. Kukkola katsoi, että nämähän ovatkin venäläisiä. Ja rauhallisesti laskeutui. Ja venäläisetkin katsoivat hölmistyneinä ihmeissään.
Lahenne hermostui ja hyppäsi suoraan puusta. juoksi Pahkalammille ja kaatui lattialle ja sanoi, että ryssä on Iljanvaarassa. Muuta ei pystynyt sanomaan. Minä olin puhelimessa ja minä sanoin siihen, että tässä on sellainen mies, joka kaatui lattialle, eikä pysty muuta sanomaan, kuin että venäläinen on Iljanvaarassa. Salonen sanoi, että avatkaa se kirje, siinä on tärkeimmät määräykset mitä pitää tehdä. Pojat viivyttivät siellä venäläisiä, kun siellä oli Iljanvaarasta Pahkalammille päin paljon soita. Vasta kolmen aikaan illalla olivat Pahkalammilla.
Oliko venäläisiä muuta kuin pelkkää jalkaväkeä? Oliko hevosia mukana?
Ei ollut hevosia. Konekivääreitä vetivät. Sen jälkeen rupesivat meitä saartamaan ja me tappelimme. Toivat keskelle peltoa ne konekiväärit. Ampuivat ainakin 2 miestä, ennenkuin iltahämärissä vetivät ne konekiväärinsä pois.
Oliko teillä yhteys taloissa?
Ei ollut. Me panimme talot tuleen. Salonen kun sanoi, että jos tulevat, niin pitää tapella niin paljon kuin jaksatte. Meillä oli yhteys Roukkeelle. Siinä oli meillä kenttäpuhelin. Vuottoniemelle tulimme yöllä jos yövyimme. Siinä ei näkynyt venäläisiä, Vasta kun olimme olleet toista vuorokautta, sitten näimme venäläisiä. Ne yrittivät tulla Roukkeen tietä. Niitä oli noin 50 miestä. Meillä oli hyvät asemat siinä Roukkeella ja siinä ne rupesivat vetäytymään. Siinä jäi yksi Hyttinen vangiksi, koska hän oli siinä vähän sivummalla Sitten saimme tietoa, että Vuottoniemessä on venäläisiä. He olivat jääneet sinne lämmittelemään palaneisiin taloihin. Minä laitoin partion Paldanius ja Eloranta Vuottoniemen taakse ja pitäään yhteyttä Hullariin päin. Partio tuli ja sanoivat, että ryssät tekevät siellä tietä. Siellä oli toistasataa Miestä, jotka hakkasivat tien ja vesittivät samalla. Se tie tuli Iljanvaaran tielle. Minä laitoin partion Kuolismaahan viemään sanaa, että sieltä ne ovat tulossa. Niin ne alkoivat vetäytyä Kuolismaasta ja me jäimme porukan kanssa vielä Ruokkeelle. Ja minäkään en uskaltanut lähteä, kun oli käsketty, että siinä pitää olla. Saloselle oli tullut mieleen, että ne yhdet ovat vielä Ruokkeella. Ja hän laittoi partion hakemaan meitä. Ja sieltä me tulimme salojen poikki Lutikkavaaraan. Lutikkavaarassa yhytettiin Pynnösen partio. Lutikkavaarassa oli talot polttamatta ja meinasimme mennä taloista etsimään ruokaa. Mutta Aarne oli vanhin ja sanoi, että sinne ei mennä, ne ovat kaikki miinoitettu.
Meitä ihmetytti lähellä Möhköä, kun ei saatu minkäänlaista yhteyttä. Ei näkynyt omia, eikä vihollisia. Puhelinlangat ovat vain katkottU. Norpanvaarassa Viljo Kontturi oli vartippäällikkönä ja laitoin hänet ja Oikarisen edellä menemään. Ja itse menimme perästä. Sanoin, että huutakaa aina, että teitä ei ammuta. Ne huutaa mölisivät ja me menimme perässä. Ja mäen alla ne jätti huutamsen. Palomäki avasi tulen. Ja Eloranta alkoi huutaa, on huonoja sotilaita, kun kiväärin piippu on otsassa kiinni, eivätkä saa sattumaa. Palomäki juoksi Elorannan luokse kysyen miten kävi. Eloranta vain tuumasi, että kyllä huonoja sotilaita, kun eivät osu pimeässä- Siinä saimme ensimmäisen kosketuksen. Möhkössä menimme uittoyhtiön talolle ja. siellä Siippola keitti meille kahvia. Minä nukahdin siihen ja he olivat minun nukkuessa kaataneet kahvia suuhuni, enkä ollut herännyt. Mäkisen partio jäi sinne, mutta tuli yksinään myöhemmin pois.
Tämän jälkeenhän alkoi sitten oman komppanian mukana toimiminen?
Niin talvisodassahan minä olin oman komppanian mukana. Alussahan minä olin niissä partioissa.
Jatkosota
Jatkosodan reissuhan oli Heikki Toloselle kova reissu?
Ensin hyökkäsimme Korentovaaraan ja seuraavana päivänä Ontronvaaran jälkeen Kuolismaahan. Me olimme 'siellä partiossa. Meillä oli siellä tiedUstelutehtävä, mutta meille tuli sellainen käsky, kun ratsuväki hyökkää. Niin me sieltä Ontronvaaran sivusta jollain tavalla yritetään häiritä, ettei vihollinen pääse tulemaan sivuun. Minulla oli siellä kolme ryhmää. Sinne jäimme tupakoimaan. Ja siinä minä laitoin alikersantti Saarelaisen Ontronvaaran puoleiselle tielle Vahtimaan. Minulla oli Kajaanista varusmies Korhonen, jolle sanoin, että käyhän sanomassa, että Saarelainen.saa tulla pois. Se meni ja tuli sanoen, että ei siellä mitään Saarelaista näkynyt, siellä on vain venäläisiä. Minäkin menin katsomaan, ja jouduin melkein venäläisten keskelle ja huomasin, että ei siellä näkynyt Saarelaista. Venäläiset olivat tulleet nelijonossa ja Saarelainen oli säikähtänyt ja lähtenyt pakoon, eikä meille virkkanut mitään. Siinä oli reservinkersantti Antti Tolvanen. Hän kokosi 6 miestä partiosta. Yksi huusi aina suomeksi, että antautUkaa, antautukaa, ei tehdä mitään pahaa. Lähetti koppasi minulta kiväärin, mutta minulle jäi vielä parabellum. Minä latasin ja ammuin. Yksi yliluutnantti tuli sivusta rvömimällä. Yht'äkkiä tuli siihen se Tolvanen niiden 6 miehen kanssa. Ja ne avasivat tulen ja silloin venäläiset säikähtivät. Miehet vetivät minua ja venäläiset tulivat perässä ja me vetäydyttiin.Joku oli sanonut Kivikolle, että minä jäin sinne tappelemaan. Maikki oli laittanut Kivikolle kermapullon. Hintikainen sitoi ensimmäisenä haavan ja mitä morfiinia lie pistänyt. Minua janotti kauheasti ja Kivikko antoi Maikin antaman kermapullon, jonka minä join. Pihlaja vei minut hevosella prikaatin kenttäsairaalaan Lutikkavaaran tielle. Siellä oli lääkintämajuri ja katsoi sitä haavaa ja pyöritteli päätään. Ja siihen minä pyörryin ja heräsin sitten Sonkajan koululla.
Ruotsissa
Minä jatkan vielä tuohon edelliseen. Minä jouduin ensin Hämeenlinnaan ja sitten Helsinkiin Munkkiniemenkatu 6een sotasairaalaan. Siellä oli ruotsalainen lääkäri, joka hommasi-minut Ruotsiin Eskilstunaan hoitoon. Minä sain ottaa tulkin mukaan. Ja minä otin yhden viipulaisen ylioppilaan tulkiksi. Minä olin siellä 8 kk ja hän kustansi kaikki minun sairaalakulut. Kun minä Olin Hämeenlinnassa, niin minuun laitettiin väärää verta, niin että veivät jo kuolevien huoneeseen. Siellä oli sitten professori Kivimäen tyttö sairaanhoitajaoppilaana. Hänen veri kävi minulle ja hän sanoi, että hän antaa minulle verta.
Onko siinä perää, että kun sinua siellä Ruotsissa paikattiin, niin sinuun panivat kissanlihaa?
En minä tiedä, mitä lihaa se on. Siinä oli lähellä sairaanhoitajien koulu ja minä jouduin koekaniiniksi. Kun minut leikattiin, niin siinä oli toistasataa tyttöä katsomassa sitä leikkausta.
Ilomantsi 1944
Otetaan tähän nyt se suuri yhteinen vaihe Raappanan kanssa kesällä 1944?
Minä olin Ilomantsissa evakuoimassa henkilökunnan tavaroita. Minä kävelin siinä Kemppaan talon pihassa, niin siihen seisattuu auto. Kenraalin lakki ilmestyi siihen. Jussila oli sanonut, että Tolonen menee tuossa. Raappana kysyy, no mitäs se Tolonen täällä tekee. Minut on käsketty evakuoimaan tavaroita Kaltimoon. Nyt ei evakuoida mitään, kun minä tulin. Nyt lopetat, jos Kivikko määrää, niin sano että minä olen määrännyt. Hän sanoi minulle, että tulkaapas tuonne Ala-pappilaan, siellä on käskynjako. Siellä on kaikki yksikön herrat. Siellä pihamaalla oli Jussila ja kapteeni ja minä sanoin heille että kenraali kutsui minut tänne. He sanoivat ettei sinne saa mennä, siellä on käskynjako. Jussila huomasi ja sanoi, että kyllä se on käskenyt. Ainakin pitää ilmoittautua. Niin minun piti sinne mennä. Niillä oli isot kartat edessä. Siellä oli kaikki yksikön komentajat. Raappana sanoi minulle, että kuule, muistatko sinä nämä polut, Nämä Vellivaaran polut ja tämä Koitajoki. Pystymmekö me huoltamaan syöksyveneellä tänne poluille. Ei, herra kenraali, jos on enempi vettä, niin silloin voi. Mutta kosket on, niin että niistä pitää vetää. Niissä on niin vähän vettä. Sitten kyseli polkuja, pystytäänkö niitä pitkin huoltamaan. Sanoin, että hevospelillä ja purilailla pystytään. Raappana sanoi, että mitäs arvelet, jos tuosta tehtäisiin se motti. Silloin toiset herrat katsoivat pitkään. Sitten näytti sitä Luoveenkangasta. Hän kun oli suunnitellut, että tästa tehdään sitä mottia. Tämä voi olla hyvä. Minä sanoin, että siihen minä en, herra kenraali tiedä, mutta ainakin huollon puolesta, jonka voi suorittaa hevosella.
Herrat katsoivat siinä kauhuissaan. Raappana sanoi, että käydään vällillä kahvilla. Ja sen jälkeen taas jatkoimme. Pannaan heti tiedustelu käyntiin ja katsomaan kumpi on oikeassa, voiko siitä mennä syöksyveneellä.Tuulensuu oli sitä mieltä, että kyllä se tulee suoritettua. Kun minä lähdin, niin kapteeni hyökkäsi minun perääni ja sanoi, että suu kiinni näistä. Näistä ei saa puhella eteenpäin. Jussila sanoi siihen, että ei sille tarvitse sanoa, tietää se muutenkin.
Salmi, Feudora Maksimainen, nimismies Istala, ruotsalainen Paroni, Tolonen, Jurva, Vuorinen (tak) , Pajunen, taiteilija Munsterhjelm, Vanhatalo, Laulajainen ja Paldanius.
Pahkalampi 1939 (RVL)
Raappana vielä
Ilomantsi ja Pohjois-Karjala pelastuivat tämän motin jäljestä. Raappanalle kävi niinkuin kävi. Siinä vilahti vielä joku viime tapaaminen Raappanan vankilareissun jäljestä?
Hän oli mennyt Hattuvaaraan Piskosen luo. Ja sieltä soitti minulle Möhköön, että saisko linnakundi tulla käymään. Minä sanoin, että tervetuloa, herra kenraali. Raappana oli hirveän huonossa kunnossa. Me menimme vielä Möhkön vaaralle jänisjahtiin. Koira kyllä ajoi jänistä, Mutta ei se saanut ammuttua. Pari päivää oli meillä ja tuumasi siellä kun istuttiin. Hän oli luullut, että rajavartiosto ei pyöri ilman häntä, mutta hän näkee, että kyllä näkyy pyörivän, kun poispompattiin hänet pahasti. Raappanasta oli tullut uskovainen. Ja hän sanoi, että häntä painaa, kun hän joutui niin paljon määräämään sodassa ja niin paljon meni miehiä. Siitä tuli hänelle painajainen, että joskus yölläkään ei saa nukuttua. Minä tapasin häntä aina koiranäyttelyissä ja tuli aina minun kanssani juttelemaan. Erään kerran oli Kareliassa koiranäyttelyn lopettajaiset. Siellä oli meitä muitakin rajamiehiä. Ja hän tuli meidän pöytään istumaan.
Minä muistan, kun hän kävi Ilomantsissa muistaakseni v 1957 tai 1958. Puhui siellä reserviupseerikerholla juhlassa pyynnöstä. Siellä oli myös Niki Saaristo. Kutsui Raappanan puoliväkisin kotiinsa. Ja siellä oli muitakin ilomantsilaisia ja minutkin kutsui kotiinsa. Hän oli vähän meidän kerhon vieraana. Minä en kyllä apteekkarista tykkää, mutta minä kyllä sille vielä sanon. Mentiin ja rupesi Kekkosesta jotakin puhumaan. Ja sitten lopetti ne puheet, ja sanoi, että saatanan Kekkonen, ihmiset jätti sinne oman onnensa nojaan. Minä en rakasta sitä miestä. Sitten kun Raappana läksi pois, niin he kutsuivat sen käymään toisenkin kerran Ilomantsiin. Raappana sanoi siihen, että joo, kiitoksia, minä olen ajatellut, että minä tulen vielä yhden kerran käymään. Minä menen sinne Lehtovaaraan. Siellä on yksi kivi. Minä olen sen kiven luona seissyt tuntikausia ja rukoillut Jumalaa enemmän kuin koskaan elämässäni. Kun ne operaatiot, jotka te olitte järjestäneet siellä pappilassa. Hirveä taistelun melske kuului koko yön ja minkäännäköistä yhteyttä ei saatu. Eikä kukaan ilmoita mitään. Minä menen käymään sen kiven luona. Mutta sen kiven luo meno taisi jäädä ja kukaan ei tiedä missä se kivi on.
Loppusanat
Kun sinä nyt olet 54 vuotta seurannut tätä, ensin Joensuun rajavartioston ja sitten Pohjois-Karjalan rajavartioston toimintaa. Voisitko sinä tuleville sukupolville jättää. Minkälainen rajamies on, kun se on parhaimmillaan?
Kun Kivikko teki meistä rajamiehiä. Ne olivat palvelusalttiita ja isänmaallisia. Ja yhteishenki oli erinomainen, tulimme keskenään erittäin hyvin toimeen. Kivikko antoi vartiopäälliköille ohjeen, että, alaisia on käsiteltävä oikeudenmukaisesti. Tämä teki sen, että meitä ei pantu putkaan, me teimme kaikkemme mitä esimies käski.
Mennään sitten sotien jälkeiseen aikaan, onko pojasta polvi parantunut, onko se samanlaista vai heikompaa?
Sotien jälkeen oli hyvin sekaista. Mutta siihen saakka Ilomantsissa, josta minä lähdin v. 1956, oli vähän sellaista ainesta. Siellä oli vähän Valpon miehiä ujutettu. Minunkin vartiossa oli yksi Valpon mies. Oli vuoden päivät ja lähtiessä sanoi minulle, että olit niin hyvä esimies, niin että en raportoi sinusta ja samalla näytti Valpon korttinsa.
