RAJAJÄÄKÄRIPATALJOONAT 1, 3 JA 4 SYVÄRILTÄ SALMIIN KESÄLLÄ 1944
Syväri keväällä 1944
20.6.1944, jolloin Kannaksella vihollisen suurhyökkäys oli saavuttanut Viipurin–Talin–Äyräpään-tasan, Syvärillä oli vielä suhteellisen rauhallista. Syväriltä oli kuitenkin jo siirretty Kannakselle V Armeijakunnan esikunta sekä 11. ja 17. Divisioona, ja ylipäällikkö oli antanut luvan tarvittaessa siirtyä viivytykseen. Tämän johdosta jäljellä olevat joukot oli vedetty pääosin pois Syvärin eteläpuolelta. Aunuksen Ryhmän komentajalla oli läntisellä Syvärillä VI Armeijakunta, johon kuuluivat Syvärinsuulla ollut 15. Prikaati, Lotinanpellon alueella ollut 5. Divisioona ja Jandeban-Podporodzen alueella ollut 8. Divisioona. Itäisellä Syvärillä oli joukkojen siirron jälkeen enää suoraan Aunuksen Ryhmän alainen 7. Divisioona.
Aunuksen Ryhmän yhtymille oli alistettuna kolme rajajääkäripataljoonaa: Rajajääkäripataljoona 1 oli ollut vuodenvaihteesta 1943/44 alistettuna ensin 17. Divisioonalle ja sitten 8. Divisioonalle Pitkäjärven alueella, Rajajääkäripataljoona 3 oli ollut Syvärinsuulla alistettuna 15. Prikaatille toukokuusta 1944 ja Rajajääkäripataljoona 4 oli ollut tammikuusta 1943 alkaen alistettuna 7. Divisioonalle toimien 7. ja 11. Divisioonan raja-alueella.
Vihollinen aloitti suurhyökkäyksen Syvärillä 21.6. aamulla sen painopisteen ollessa 5. Divisioonan lohkolla Lotinanpellon luona. Neljän tunnin tulivalmistelun jälkeen vihollinen ylitti Syvärin päästen pureutumaan kiinni joen pohjoisrantaan voimalaitoksen luona. Jalkaväkirykmentti 2 ei kyennyt lyömään vihollista takaisin, ja illalla suomalaisten oli vetäydyttävä asemista.
Keskisellä Syvärillä 8. Divisioona oli vetäytynyt armeijakunnan viivytyskäskyn mukaisesti asemistaan Syvärin eteläpuolella Syvärin pohjoisrannalle jo 19.6. kuluessa, jättäen Podporodzen eteläpuolelle vain pienen sillanpääaseman, jota puolusti Rajajääkäripataljoona 1. Vihollinen hyökkäsi sillanpäätä vastaan 20.6. illasta alkaen, ja vuorokauden taistelun jälkeen pataljoona vetäytyi 21./22.6. yöllä Syvärin pohjoispuolelle, jossa se otettiin Aunuksen Ryhmän reserviksi. Kun vihollisen hyökkäystä Lotinanpellon alueella ei saatu lyötyä, Aunuksen Ryhmän komentaja käski aloittaa vetäytymisen koko Syväriltä.
Vetäytyminen Syväriltä
Suomalaisten toiminta-ajatuksena oli hidastaa vihollista usean vuorokauden ajan noin 20 kilometriä Syvärinsuun pohjoispuolella olevassa Pisi-Suurmäki-Sammatus -asemassa, vetäytyä hallitusti vanhalle rajalle ja pysäyttää vihollinen viimeistään Loimolan tasalla olevassa U-asemassa. Vihollinen kuitenkin teki maihinnousun suomalaisten selustaan 23.6. kello 0530 Tuulosjoen suun luoteispuolelle uhaten motittaa 5. Divisioonan ja 15. Prikaatin, joilla oli käytettävissään vetäytymiseen vain Laatokan rantatie ja sen pohjoispuolelle keväällä rakennettu heikkokuntoinen kiertotie. Kun maihinnousua ei saatu torjuttua alueella olevilla joukoilla, Aunuksen Ryhmän komentaja määräsi 23.6. illalla viimeiset reservinsä, Rajajääkäripataljoona 1:n sekä Erilliset Pataljoonat 15 ja 18 alueelle.
Rajajääkäripataljoona 1 siirrettiin junakuljetuksella Mäkriästä Alavoisiin aamuyöllä 24.6., ja se saapui aamupäivällä 24.6. Tuuloksen koillispuolelle, jossa alistettiin alueen suomalaisten joukkojen komentajaksi määrätylle everstiluutnantti Viisterälle. Osasto Viisterän, johon kuuluivat Rajajääkäripataljoona 1 sekä Erilliset Pataljoonat 15 ja 21, hyökkäys sillanpäätä vastaan alkoi kello 1500, mutta eteneminen pysähtyi pian suuriin tappioihin. Ryhmityksessä vasemmalla hyökännyt Rajajääkäripataljoona 1 kärsi jo lähtöasemissa tappioita, kun oma tykistövalmistelu osui pataljoonan asemiin. Hyökkäyksen jälkeen pataljoona siirrettiin lepoon 10 kilometriä luoteeseen, Viteleenjoen länsipuolelle.
Tuulos-Vitele 24.-27.6.1944
Rajajääkäripataljoona 1:n kärki saapuu Tuuloksen sillanpään
alueelle puoliltapäivin 24.6.1944 (SA-kuva)
Suurhyökkäyksen alkaessa Rajajääkäripataljoona 3 oli Kuuttilahdessa, Syvärinsuulla alistettuna 15. Prikaatille, mutta prikaatin vetäytyessä Kuuttilahdesta 22.6. illalla, pataljoona siirrettiin Aunuksen Ryhmän reserviksi Saarimäkeen PSS-linjalle. Kun 15. Prikaatin puolustus murtui jo 24.6. iltapäivällä Pisissä, pataljoona alistettiin uudelleen prikaatille suojaamaan sen vetäytyminen. Rajajääkäripataljoona 3 irtautui PSS-asemasta yöllä 24./25.6., ja siirrettiin VI Armeijakunnan reserviksi Viteleeseen. Pataljoona liitettiin 26.6. iltapäivällä Viteleen itäpuolelle 5. Divisioonan vetäytymistä suojaamaan muodostettuun uuteen taisteluosasto Viisterään, johon nyt kuuluivat Rajajääkäripataljoona 3 ja 15. Prikaatin II Pataljoona. Taisteluosasto ryhmittyi noin viisi kilometriä kylän itäpuolelle, mutta joutui vihollisen hyökkäyksen alla irtautumaan asemistaan ja vetäytymään kylän länsipuolelle 27.6. puolenpäivään mennessä. Rajajääkäripataljoona 3 irrotettiin tämän jälkeen taisteluosastosta ja siirrettiin Tulemajokilinjalle Salmin kylään kenttävarustelutöihin VI Armeijakunnan reservinä.
5. Divisioonan onnistui vetäytyä Tuuloksen maihinnousualueen pohjoispuolitse ja se ryhmittyi 27.6. illalla puolustukseen Viteleen-Suurimäen tasalle, jolloin sille myös alistettiin taisteluosasto Viisterä. Taistelussa kuluneet 15. Prikaatin II Pataljoona ja Rajajääkäripataljoona 3 kuitenkin irrotettiin taisteluosastosta, ja tilalle tulivat nyt 15. Prikaatin I Pataljoona rantatien suunnassa ja kaksi vuorokautta levossa ollut Rajajääkäripataljoona 1 Kaukoijärven tien suunnassa joen länsirannalla. Aamuyöllä 28.6. vihollinen aloitti voimakkaan tykistön tukemana hyökkäyksen. Koko päivän kestäneen taistelun jälkeen vihollinen pääsi illalla Viteleenjoen yli pakottaen 5. Divisioonan vetäytymään 30.6. aamuyöllä Rajakonnun-Kaukoijärven-Suurimäen tasalle. Vihollinen hyökkäsi voimakkaasti 30.6. iltayöstä Laatokan rannikon ja Rajakonnun välillä päästen murtoon rantalohkolla. Kun Rajajääkäripataljoona 1:n rantatien suunnassa ja Jalkaväkirykmentti 2:n Kaukoijärven suunnassa 30.6./1.7. yöllä tekemät vastahyökkäykset eivät onnistuneet, 5. Divisioona joutui vetäytymään Tulemajoelle Salmin kirkonkylän ja Koveron väliselle alueelle.
5. Divisioona saapui 3.7. kuluessa Salmin kirkonkylään, johon ryhmittyi puolustukseen Tulemajoen länsirannalle siten, että rantatien suunnassa oli Jalkaväkirykmentti 2 ja Pien-Jukan-Koveron alueella Erillinen Pataljoona 15:llä vahvennettu Jalkaväkirykmentti 44. Rajajääkäripataljoona 3, joka oli ollut 28.6. alkaen alueella levossa ja varustelutöissä, ryhmittyi puolustukseen ensin Jalkaväkirykmentti 2:lle ja välirajan tarkistuksen jälkeen Jalkaväkirykmentti 44:lle alistettuna Tulemajoen rantaan, Pien-Jukakosken sähkölaitoksen tasalle.
Rajajääkäripataljoona 1 saapui Viteleestä Salmin kylään 3.7. puoliltapäivin ja ryhmittyi 5. Divisioonan reserviksi kylän länsipuolelle, Siikaojanniityille ja Ritalanmäelle. Samaan aikaan Salmiin saapui myös Rajajääkäripataljoona 4, joka oli suojannut 7. Divisioonan irtautumisen Syväriltä 20./21.6. ja taistellut Tokkarissa 24./25.6. alistettuna Jalkaväkirykmentti 8:lle. Tarsepolista pataljoona käännettiin Viteleeseen, ja se viivytti 15. Prikaatille alistettuna vihollista 2. ja 3.7. Pataljoona siirtyi Tulemajoen länsipuolelle, Pienen Marjakankaan alueelle 3.7. iltapäivällä, ja alistettiin Jalkaväkirykmentti 44:lle sen reserviksi.
Tulemajoki 4.7.1944
Aunuksen Ryhmän komentaja oli antanut tiukan määräyksen pitää Salmin-Tulemajoen linja, jotta U-linjan varustamiseen ja itäiseltä Syväriltä ja Maaselästä vetäytymiselle saataisiin voitettua aikaa. Vihollinen ei kuitenkaan antanut 5. Divisioonalle hengähdysaikaa, vaan aloitti heti 4.7. kello 1400 voimakkaan tykistön ja ilmatoiminnan tukemana hyökkäyksen Pien-Jukan voimalaitoksen kohdalla ja ylitti Tulemajoen kello 1530. Pahaksi onneksi lohkolla ollut Rajajääkäripataljoona 3 oli juuri hyökkäyksen alkaessa luovuttamassa asemia 15. Prikaatin IV pataljoonalle ja joutui tykistökeskityksessä ja hyökkäyksen alla hajalle. Pataljoonan rippeet saatiin koottua vasta seuraavana yönä ja siirrettiin Siikaojanniityn maastoon. Pataljoonan taistelukyky oli kuitenkin niin olematon, että se irrotettiin heti 5.7. aamupäivällä ylipäällikön reserviksi Uuksuun.
Rajajääkäripataljoona 1 ja Rajajääkäripataljoona 4 olivat tällä välin illalla ja yöllä 4./5.7. suorittaneet vastaiskun sähkölaitoksen suuntaan. Vastaisku ei kuitenkaan onnistunut, ja kun samaan aikaan vihollinen pääsi murtoon myös kirkonkylän suunnassa ja Koverossa, 5. Divisioona irtautui Tulemajoelta 5.7. illalla.
Rajajääkäripataljoonat olivat kahden viikon kiivaissa viivytystaisteluissa sulaneet käytännössä olemattomiin. Muun muassa Rajajääkäripataljoona 3 menetti Syväriltä Tulemajoelle vetäydyttäessä kymmenen päivän aikana kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina yhden upseerin, 14 aliupseeria ja 54 miestä ja Tulemajoen taistelussa kahden päivän aikana 7 upseeria, 30 aliupseeria ja 158 miestä. Rajajääkäripataljoona 1 menetti pelkästään Tuuloksessa yhden tunnin aikana 143 miestä, joista 42 kaatuneina tai kadonneina, ja sen 1. komppanian taisteluvahvuus oli 5.7. Salmista irtauduttaessa enää 10 miestä.
Raskaista tappioista huolimatta pataljoonat olivat muutaman päivän levon ja täydennysten jälkeen jälleen etulinjassa osallistuen Loimolan ja Ilomantsin torjuntataisteluihin. Rajajääkäripataljoona 1 oli 8.7. alkaen Aunuksen Ryhmän reservinä osallistuen mm. vastahyökkäykseen Vegarusjärvellä, ja päätti sodan 7. Divisioonan reservinä. Rajajääkäripataljoona 3 siirrettiin Salmin taistelun jälkeen 6.7. Ylipäällikön reserviksi Loimolan alueelle. Pataljoona osallistui vastahyökkäyksiin Uomaalle, irrotettiin Aunuksen Ryhmän reserviksi 10.7. ja siirrettiin Muuantoon 21.7. Vegarusjärven vastahyökkäykseen. Pataljoona siirrettiin 25.7. Ilomantsiin, jossa taisteli osana Ryhmä Raappanaa. Rajajääkäripataljoona 4 oli Salmin jälkeen viikon Aunuksen Ryhmän ja 7. Divisioonan reservinä osallistuen korpitaisteluihin Loimolanjärven alueella ja siirrettiin 17.7. osaksi Rajajääkäriprikaatia.
Kari Huhtala
