Esa Härkösen haastattelu
Esa Härkönen, synt 92.5.1914 Suistamolla. Kävi 4 vuotta kansakoulua. V. 1930 meni metsätöihin elättämään itseään. 1935 kevättalvella joutui umpisuolileikkaukseen, juuri kun piti astua varusmiespalvelukseen, josta myöhästyi useita viikkoa. Palveli rajavartioston Salmin rajakomppaniassa, josta kesken varusmiespalveluksen komennettiin Helsinkiin rajavartioston esikuntaan. Täältä edelleen komennus Rajakouluun. Rajakoulun jälkeen palveli rajamiehenä Suojärvellä. Talvisodassa Erillinen pataljoona 10:ssä. Välirauhan aikana Tuupovaaran Mannervaarassa. Jatkosodan syttyessä Rajapataljoona 4:n mukana Syvärillä. V 1944 palveli Ilomantsin komppaniassa vartiopäällikkönä Kiitsanjärvellä, vuodesta 1956 Talikkajärvellä, välillä joukkueenjohtajana Möhkössä. 1962 eläkkeelle ja siirtyi Tohmajärvelle.
Miltä tuntui kun umpisuolentulehdus sattui pahimpaan aikaan?
Alkuun tuntui sellaiselta, kun vaiva oli niin kova, että siihen sitä kuolee. Ja sairaalaan pääsin vasta vähän yli puolen yön. Sairaalassa jouduin heti leikkaukseen.
Miten siihen aikaan umpisuoli hoidettiin, kun ei ollut antibiootteja?
Lasiputken sisällä oli sideharsoa. Lasiputki oli mahassa. Sitä vaihdettiin kaksi kertaa vuorokaudessa.
Milloin sitten ilmoittauduit varusmiespalvelukseen?
Minä ilmoittauduin varusmiespalvelukseen 3 viikkoa myöhässä.
Siinä oli mennyt pahin alokasaika. Joutuiko toipilas heti palvelukseen?
Minut vietiin heti varuskunnan lääkäriin ja tohtori antoi minulle heti 3 viikkoa toipumislomaa. Paras kesä meni varuskuntasairaalassa.
Minkälainen oli varusmiespalveluksesi, kun viimein pääsit palvelukseen?
Ensimmäisenä minä muistan, kun jouduin ensimmäistä kertaa sulkeisharjoitukseen niiden kavereiden, jotka olivat jo täysiä sotilaita. Luutnantti Larhinen oli komppanian valvojana ja huusi siellä: "Kuka on vielä niin tyhmä mies, joka ei osaa kivääriotteita". Vastasin hänelle: "Tämä on sotamies Härkönen".
Varusmiesaika taisi muutenkin jäädä kesken?
Minun varusmiesaikani jäi vain 2 kuukauden pituiseksi. Syyskuun alkupuolella minut komennettiin Helsinkiin rajavartioston esikuntaan lähetiksi. Ja kysyttiin, että olenko vapaaehtoinen. Sanoin adjutantille, että tietysti menen kun määrätään, mutta en erikoisemmin halua.
Niin minut komennettiin Helsinkiin, jossa olin lähes 8 kuukautta.
Kun varusmieheltä rupesivat aamut loppumaan, niin taisi tulla houkutteleva tarjous?
Niin tuii. Minulla oli enää 2 viikkoa paivelusta Jäljellä Rajan esikunnassa Helsingissä. Härkösen on nyt valmistauduttava lähtemään Pitkärantaan. Eversti Wiklund oli esikuntapäällikkönä kenraali "Tuompon apulaisena ja hän kysyi ennen minun lähtöä. Mikäs ammattimies Härkönen on. Sanoin herra eversti olen metsätöissä parhaimman ajan ollut, mutta kesäisin uitto- yms kaikenlaisissa sekalaisissa töissä. Tähän eversti sanoi, että eikö
Härkönen haluaisi rajavartiostoon. Sanoin herra eversti haluaisin, mutta en pääse. Tähän eversti sanoi, että minä olen joka otan rajavartiostoon. Jos Härkönen haluaa, ei Härkösen tarvitse hankkia muuta kuin virka- ja lääkärintodistus. Hän hoitaa lopun asian. Sanoin: Kiitän herra eversli, kyllä olen halukas menemään rajavartiostoon.
Tiesikö nuori varusmies palkastaan rajassa?
Ei mitään. Palkka-asia tuli ensimmäisen kerran esille Rajakouluun mentyä. Siinä piti täyttää vuoden sitoumus. Kouluajalta oli 400 mk kuukaudessa palkkaa ja sen jälkeen 600 mk.
Salmin Rajavartioston 2 komppania Pitkärannassa 1935
Minkälaista oli Rajakoulun koulutus siihen aikaan?
Joka viikko oli yksi marssi vähintään. Matka oli 10-75 km.
Liikuttiinko teillä, poluilla vai ihan umpimetsässä?
Aluksi teillä, sitten poluilla ja sitten umpimetsässä. Myös suunnistuskoulutusta oli.
Minun Rajakouluaikanani tuntui siltä, että onkohan tämä oppilaalle kaikki aivan tärkeää. Miten se oli silloin vuosikymmeniä sitten?
Kyllähön se joskus tuntui, vähän on turhaakin, mutta kyllä se kuitenkin pääpaino oli pantu rajamiehen fyysiseen kuntoon ja meillähän oli siihen aikaan Rajakoulun johtajana kuuluisa luutnantti Matti Murole. Ja hän oli temperamenttinen mies joka asiassa. Kerran olimme tähystyspalveluksessa ja hän sanoi: "Että etsikää hyvä tähystyspaikka" Yksi oppilas sanoi, että tuolla puussahan on erinomainen tähystyspaikka. Matti huusi: "Koko roska puuhun, aikaa 1 minuutti". sen jälkeen hän vielä huusi: "Joka on viimeinen, se ei saa iltalomaa tällä viikolla".
Tuleeko Matti Muroleen luonnetta kuvaava juttu mieleen?
Minusta oli kaikista ihmeellisin ja hurjin se hänen tuliaispuhe, jonka hän meille koulun oppilaille piti. Muutamia tässä muistelen, kun hän sanoi: "Teistä osa on lähtenyt seikkailun vuoksi, osa naisten takia ja osa sitten jonkun muun takia, mutta minä sanon teille, että te kaikki olette siinä erehtyneet. Sillä täällä tulee olemaan palvelus, niin raskasta, että te ette pysty ajattelemaan mitään seikkailuja.
Rajavartiokoulu marsilla Lieksan kaarisillalla 1936
Rajakoulun jälkeen tulit takaisin Karjalaan? Minkälaista oli Karjalan kansan elämä 30-luvulla?
Olihan se vähän toisenlaista, kuin nyt 80-luvulla. Arkista ja karua elämää, erikoisesti rajan pinnassa. Perheet oli suuria ja köyhyyttä oli monessa paikassa. Karjalaiset ovat ja olivat silloinkin iloista väkeä. He menivät iloisuudellaan hienosti eteenpäin.
Miten suuria oli perheet verrattuna mökin kokoon?
Siellähän oli useitakin perheitä, joilla oli kotinaan vain yksi huone. Samassa oli keittiö, makuuhuone ym.
Oliko joka paikassa jo omat vartioasemat?
Ei ollut. Suojärven komppaniassa oli 13 vai 14 vartioasemaa. Niistä oli 3 oli vain rajavartioston omistamia, muut 10 vartiota oli vuokrataloissa.
Joka taloonhan ei ollut teitä?
Ei ollut aivan joka, mutta verrattain moneen vartioon oli tiet.
Kenellä oli autoja?
Rajavartiostolla oli ainakin yksi kuorma-auto Suojärven rajakomppaniassa.
Iskuryhmä koolla tukikohdassaan Aittojoella 1940. Keskellä Esa Härkönen
Miten rajanvalvonta tapahtui 30-luvulla?
Se tapahtui samalla tavalla kuin nytkin. Partiot määräaikoina kulkivat rajaa pitkin. Siinä oli ero, kun minä menin Suojärven komppaniaan, jouduin vartiolle. Vielä siihen aikaan Suomalaiset ja Venäläiset partiot käyttivät samaa polkua aukolla. Mutta se lopetettiin 1938, kun Kannaksella sattui ampumistapaus.
Eikö ollut vaaraa yhteentörmäämisestä samalla polulla?
Kyllä oli. Mutta kohteliaampi väistyi. Keskustelua ei ollut.
Oliko partiomajoja siihen aikaan? Miten yövyttiin?
Partiomajoja ei ollut ensinkään. Muutamia Suojärven komppanian alueella oli firmojen metsäkämppiä, jotka oli jätetty aivan rajan pinnassa autioksi. Niitä käytettiin joskus. Missä niitä ei ollut, vietettiin aikaa kuusen juurella. Talvisaikana samoin seisoskeltiin ja hiihdettiin.
Syksyllä 1939 alkoi mustat pilvet nousta taivaalle.
Rajamiehet tietysti näkivät syksyn kuluessa, mitä naapuri teki?
Aivan oikein. Meillä tehostettiin tähystyspalvelua. Ja sieltä tuli joka kerran havaintoja. Hyrsylänmutkan suunnalla Hautavaaran kylän kohdalle oli rakennettu koko syksyn tietä Samoin taisi olla Kaitajärven vartion alueella. Ampumaharjoituksia kuului aika paljon. Loppuaikana rupesi kuulumaan aamulla ja illalla.
Hautavaaran lossi Hyrsylään mentäessä
Minkälaiset 30-luvulla oli johtajan ja johdettavan välit?
Välit oli erilaiset kuin nyt. Kerron yhden jutun. Olimme pääsijoituspaikassa Suojärven Leppäniemessä.
Olimme ns harjoituspäivillä. Meillä oli pikakiväärikäsittelyä, lalaamista, varmistamista ja tähtäämistä. Ryhmän taakse tuli komppanian päällikkö katsomaan miten se menee. Käsittelyvuorossa oli rajamies Peltomaa ja hän käsitteli sitä ja komppanian pällikkö huomautti Peltomaalle. Eikös Pellomaa laukaistessa tähtää. Peltomaa sanoi: "Kyllä herra kapteeni, koko ajan tähtään tuota punapuseroista sosialistia joka tuolla kävelee". Sen jälkeen komppanian päällikkö teki täyskäännöksen ja lähti kävelemään. Välirauhan aikaan jouduin Tuupovaaran Mannervaaraan.
Siellä taisi olla aika hiljaista?
Kun minä menin, siellä ei ollut siviileitä ensinkään. Alkuun oli ns demarkaatiolinja, jonne ei ollut oikeastaan lupa mennä rajamiestenkään. Vähitellen siviilit alkoivat saada sinne lupia, tulivat peltotöihin ja ne lisääntyivät jatkuvasti. Kesällä kun demarkaatiolinja poistettiin, tuli siviilejä. Alkuun olivat kärttyisiä ja eräät uhkailivat käsitellä rajamiehiä niin, että opetetaan oikeiksi rajamiehiksi.
Kevätkesä 1941 oli jännityksen aikaa ja miten se kesäkuu muutti tilanteen?
Kesäkuussa 1941 alkoi Korpiselän kohdalla hyökkäykset. Juhannuksen maissa oli liikekannallepano, kun siviilit karkoitettiin rajan pinnasta pois.
Paikka jossa venäläiset tappoivat suomalaisen rajamiehen Salmin Manssilassa 1925
Tuupovaarasta läksi Rajajääkäripataljoona 4. Kenen komennossa se hyökkäsi?
Se ei ollut silloin Rajajääkäripataljoona 4, vaan se oli yksi komppania. Ja sitä johti luutnantti Ranta Korpiselälle asti. Kun Korpiselkä oli vallattu, niin me jouduimme huilaamaan. Siinä muodostettiin varsinainen rajapataljoona, mutta nimeksi sille annettiin Yhtyneet rajajääkärikomppaniat. Ja komentajaksi tuli majuri Riitesuo. Riitesuo johti pataljoonaa Syvärille asti, ja vielä Syvärin asemissakin. Sen jälkeen tuli Y E Saarelainen ja lopuksi oli majuri Olli Korhonen.
Jatkosodan jälkeen tie vei Ilomantsiin Kiitsanjärvelle vartiopäälliköksi. Minkälaista oli vartion elämä?
Vartion elämä oli toisenlaista kuin nykyisin. Silloin kaikki rajamiehet olivat vartiolle majoitettuna. Vartiopäällikkö oli majoitettuna vartion läheisyyteen.
Suojärven Rajavartiokomppanian pääsijoituspaikka Leppäniemessä 1939-1939 ja Koverkon vartioasema 1936-39
Kiitsanjärvellä taisi olla venäläisten kanssa yhteydenottoa?
Yhteydenotto hoideltiin lippusysteemillä. Se pelasi 50-luvun loppupuolelle. 60-luvulla pääyhteydenottopaikka siirtyi Ilomantsin Möhkön suuntaan.
Miten Kiitsanjärven vartio syntyi?
Eversti Kivikko oli löytänyt kauniin niemen Kiitsanjärven rannalta ja hän sanoi, että siihen vartio perustetaan. Siihen asti kaksi vartiota oli vuokrataloissa. Siihen perustettiin ja siinä oli niin kova aluskasvillisuus. Kun niemessä käveli, ei Kiitsanjärveä näkynyt. Siitä raivattiin ja ensimmäinen parakki valmistui kesällä 1945, jolloin oli täydellinen auringonpimennys. Kun viimeinen kattolevy oli parakissa paikallaan, niin minä potkaisin sitä, että levy menisi paikalleen. Niin silloin koko parakki hajosi maan tasalle. Vääpeli Kempas sanoi minulle, että ala alusta tekemään uutta parakkia.
