Teuvo Eronen
Ikosen veljesten turnipsin hakumatka 27. 3. 1940
Kerron tässä kyseisen päivän tapahtumista. Rauhan sopimushan edellytti, että venäläiset joukot tulevat Moskovan rauhassa sovitulle uudelle rajalle 28 päivänä maaliskuuta.
Meillä kotonani, Nikuvaarassa asui Pälkjärven Rämiestä evakkoon siirtynyt Ikosen suurperhe.
Heillä oli kotoaan Rämiestä vielä tuomatta ja avaamatta turnipsi auma. Aamulla 27. 3. veljekset Eero ja Veikko päättivät lähteä noutamaan juurikaskuorman kotoaan. Veikolla oli sukset mukana, että hän tulomatkan tulee hiihtäen. Heidän lisäksi matkaan lähti myös vanha, jämerä talonvahti, Pelle koira.
Veljesten kertomaa: Kertoivat ajelleensa ensin Vepsään ja menivät siellä Mikko Sormusen talossa toimivaan, rajamiesten esikuntaan. Siellä sanottiin, että tänään voitte mennä, mutta huomenna se ei enää ole mahdollista, sillä silloin venäläiset tulevan rajalle.
He jatkoivat matkaa Otto Reijosen kautta, nähdäkseen, onko sekin tie yhtä huonossa kunnossa kuin suorenpi reitti ja sieltä he jatkoivat edelleen Rämieen. Mennessä he tapasivat Rämien salolla, Kososen ja Ikolan tienhaarassa, kaksi Vepsästa lähtenyttä sotilasta ja tiellä hieman kauempana olleen alikersantin.
Heillä oli hevonen liistereen edessä ja kuormassa puhelinkeloja, olivat kertoneet vetävänsä puhelin yhteyden Kosolaan, kun arvelivatjäävän sen Suomen puolelle. Kosolasta jäi myöhemmin tupa Venäjälle, mutta navetta Suomen puolelle.
Olivat kertoneet äsken lähteneensä Rämiestä, eikä siellä ketään muita silloin ollut. Ikoset jatkoivat matkaa ja tulivat kotipellolle. Tie Ikolaan meni suoraan pellon poikki, ensin kohden puimalatoa, siinä tie teki suorakulmaisen mutkan ja lähti vasemmalle kohden talouskeskusta. Veljeksillä oli komea, lihava, oikein 'kömäniskainen', laiska tamma joka ei ottanut juoksuaskelta vahingossakaan. Tamma käveli nytkin rauhallisesti ja siinä sitä istuttiin reslanpohjassa rauhallisina.
Kun jatkettiin matkaa, niin nähtiin pihassa olevan suuri joukko sotilaita. Aluksi- luultiin omiksi, kohta kuitenkin tajuttiin, että piippalakkeja ne ovatkin. Venäläisillä oli ladon edessä konekivääri asemissa. Kun päästiin kohdalle, niin "iivana" tarrasi heti hevosen ohjaksiin.•Minnekäs siitä sitten, ei kun sinne sekaan vaan. Pihassa alkoi kova tohina ja monenlaista 'politusta'. Pelleä naapurit pyrkivät silittämään, mutta koira oli itsenäinen eikä antautunut kuoputeltavaksi. Koira palasi siltä reissulta Nikuvaaraan yksin kolmen päivän perästä
Suomea puhuvaa miestä ei pihassa ollut, veljekset komennettiin marssimaan kohden Pälksaaren asemaa.
Edessä marssi, pistimet ojossa, muutama venäläinen ja takana toiset samanlainen ryhmä, pistimet melkein persauksessa kiinni. Tamroalla ajettiin heidän perässään. Kuski käänsi asemalla hevosen menemään pitkin rautatietä, Pälkjärven aseman suuntaan. Ikoset tiesivät, että rautatietä pitkin ei hevosella pääse, Pälkjärvenja Katajärven välisenjoen yli. Niinhän siinä sitten kävi, kun aalloppi tuli vastaan, hevonen ei suostunut sillalle menemään, vaan hyppäsi sivuun peluneälle suolle.
Sinne se jäi rymyämään, kun miehet jatkoivat matkaa. Syntyneessä mylläkässä tamma näytti polkeneen kengän kaviosta irti. Myöhemmin Nikuvaarassa nähtiin, että sen tilalle oli naulattu erilainen, kierrehokkinen kenkä. Aseman tienoilla näytti olleen paljon venäläisiä sotilaita ja savu nousi kenttäkeittiöstä.
Vuoren kauppa
Miehet vietiin siinä lähellä olleeseen, entiseen Vuoren kauppaan, siellä yläkertaan, ja aloitettiin kuulustelu. Paikalla oli muutaman sanan huonosti suomea puhuva sotilaspukuinen mies. Miehet tarkastettiin ja samoin mukana olleet asiapaperit, paperit annettiin heille takaisin. Mitään selityksiä ei annettu, vaan lastattiin pienen, venäläisen kuorma-auton lavalle ja jatkettiin vartioidenkanssa matkaa. Matkalla Alahoviin, tiellä oli runsaasti sotilaita ja sotakalustoa.
Pälkjärven kirkonkylä, Alahovi
Matka pysähtyi sitten Alahovin kohdalle ja siellä mentiin erääseen huoneeseen. Paikalla oli joukko upseereita, tulkkina toimi sotilas joka oli sanonut olevansa opettaja. Mies käänsi kysymykset suomenkielelle ja tulkitsi venäläisten vastaukset. Ensin otettiin miehiltä mukana olleet paperit ja rahat, rahat laskettiin ja annettiin takaisin. Kysyttävääkin tnntui riittävän, tietysti kysyttiin millä asialla sitä ollaan.
Veljekset kertoivat olevansa turnipsien hakumatkalla. Kysyttiin, onko oltu armeijassa, kuulutaanko suojeluskuntaan, puolueisiin, onko Suomen viranomaiset harjoittaneet poliittista painostusta ja paljon muuta. Venäläisiä näytti erikoisesti kiinnostavan se, miksi he jättivät kotinsa.
Kysyttiin, pakotettiinko heidät lähtemään ja miksi eläimiä on tapettu tienvarteen. Pojat vastasivat totuuden mukaisesti kaikkiin kysymyksiin, molempia veljeksiä kuulusteltiin samanaikaisesti.
Kuulustelun jälkeen heille tarjottiin ruokaa. Ruokailussa oli mukana tulkki, upseereita ja sotilaita. Siellä myös kyseltiin monenlaista, korostettiin myös sitä, miten tasa-arvoinen maa Neuvosto-Venäjä on.
Kaikki kuulustelu oli kyllä asiallista.
Matkaselkä.
Matka jatkui samalla kuorma- autolla, ilmoittamatta minne mennään. Seuraava pysähdyspaikka oli sitten Matkaselän asema. Mieleeni ei ole jäänyt kuulusteltiinko siellä Ikosia. Sieltä lähdettyä, Ikoset kyllä kertoivat saattajana olleen upseerin menneen Matkaselässä apteekkirakennukseen, ja viipyneen siellä melkoisen kauan. Välittömästi tämän jälkeen, jatkettiin matkaa, ja kun tultiin Pälkjärvi - Sortavalan tielle, niin ennen sitä arvailimme, onkohan suuntana Siperia. Kuitenkin, auto kääntyi menemään takaisin Pälkjärven suuntaaja silloin toivo kotiin pääsystä alkoi mielissä herätä. Tullessajuotiin tsaikat Pälkjärvellä Alahovissa ja senjälkeen jatkettiin matkaa, kohteena Pälkjärven asema.
Käytiin kääntymässä Pälkjärven asemalla.
Hieman ennen asemaa, tulivat heitä vastaan venäläisten saattamina Juho Surakka, kotoisin Tohmajärven Vepsasta ja siirtolaisena Vepsään muuttanutJuho Vuori, jonka koti jäi lähelle Pälksaaren asemaa. Heidätkin oli pidätetty Rämiestä- Petravaaraan johtavalta tieltä, miesten palatessa puuuhaku matkalta, vaikka paikka on pitkästi Suomen puolella. Miehet olivat kuulleet puolen päivänjälkeen kymmenkunta
Vepsässä oli sotilaita sijoitettuna jokaiseen taloon. Vesanderin talossa oli kai jonkun yksikön esikunta. Siellä ollut, luutnantti Mrujanen, kokosi vapaaehtoisista kootun, kuuden miehen partion kokoon, tiedustellakseen rajalla olevaa tilannetta. Miehet lähtivät liikkeelle seuraavana aamuna 12.4.-40 ja palasivat illan suussa. Miehet kuu!uivat, 3./Er. P.8. yksikköön. Mitä päivän aikana tapahtui sitä ei tiedä kukaan. Seuraavana päivänä, venäläiset
vaativat kyseisen partion luovuttamista heille. Tilanne oli rajan pinnassa talvisodan jälkeen tulehtunut ja venäläisten esiintyminen uhkaavaa. Keskustelut asiasta eivät auttaneet, vaan partio oli niissä olosuhteissa luovutettava venäläisille. Olen poiminut miesten nimet, rauhan tulonjälkeen Neuvostoliittoon menneiden sotilashenkilöiden ja siellä edelleen olevien luettelosta.
13.4- 40 Venäläiset pidättivät partioon kuuluneet miehet:
Marjanen Unto res. luutnantti, Nevalainen Juho alikersantti, Saikkonen Tauno res. korpraali, Kassimäki Leevi stm, kotoisin Pälkjärven Rämiestä, Hänninen Antti res. alikersantti, kotoisin Pälkjärvi Iljala ja Karhos Pauli stm.
15.4.-40 venäläiset pidättivät jälleen partiossa olleet ja Vepsästä lähteneet neljä
miestä, heistäkään ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Miehet olivat: Ilmaranta Yrjö stm, Pakarinen Viljo stm, Röpelinen Viljo stm, Pakarinen Arvi stm. kotoisin Pälkjärven Lääviltä.
Myöhemmin on saatu hieman lisäselvitystä miesten katoamiseen liittyvää tietoa. Venäläinen rajavartiosto pidätti myös Uukuniemen Kokonniemessä 11.4.1940 Reino Olavi Lahtisen. Syntynyt 3.8.1913 Multia. Mies kärsi siellä tuomionsa ja palautettiin Suomeen 1955 ja asui Multialla. Lahtisella oli matkassa myös vaimo ja viisi lasta. Lahtinen kertoi, että hän ja myös Vepsästä viedyt miehet joutuivat Komin alueella toimivaan, kulakkien Yorkovin vankileiriin. Sieltä miehistä on saatu selville myös heidän kuolinaikojakin. Partion vetäjän luutnantti Maijasen ilmoitettiin kuolleen siellä noin kaksi vuotta myöhemmin. Toisten vankien kuolinajat eivät ole tiedossani.
