Varusmiesrajajääkäristä kenraaliksi
Rajavartiolaitoksen päällikkö 1.9.2018 alkaen kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen
Lapsuus ja kouluvuodet
Nurmeksen Porokylässä syntyi vuonna 1962 Laitisen perheeseen poika, jolle annettiin nimeksi Ilkka.
Synnytyssairaalan osoite Asevelitie 10 ennusti ainakin Ilkan kohdalla sotilasuraa.
Laitisen perhe asui Porokylässä aluksi kerrostalossa ja samassa talossa asuneen tuttavaperheen Kai pojasta tuli Ilkan lapsuuden ja nuoruuden ystävä. Tämä ystävyys on jatkunut tähän päivään asti. Vuoden päästä Laitiset muuttivat omakotitaloon Porokylässä.
Peruskoulun jälkeen oli vuorossa Nurmeksen lukio. Luonnontieteet, historia ja kieletkin kiinnostivat mutta tarmokkaan opiskelun sijaan monenlaiset harrastukset kuten tennis, jääkiekko, hiihto ja erityisesti musiikki: pianon- ja trumpetin soitto ja vapaa-aika veivät pääosan arjestani teinivuosina. Lukioaikana nuoren miehen tulevaisuus-"mikä minusta tulee isona" oli vielä täysin hämärän peitossa. Ilkan isoisä palveli rintamalääkärinä talvisodassa Lieksan rintamalla, jatkosodassa 14 divisioonassa ja sodan loppupuolella Kuusamon Kurkijärvellä saksalaisten sotasairaalassa kirurgina. Ilkan isä Seppo taas toimi koulupoikana vuosien 43-44 kesinä sotasairaalan lähettinä. Isä oli erittäin aktiivinen reservin majuri reserviläistoiminnassa ja luottamustehtävissä. Kiinnostukseni Suomen sotavuosiin johtui suurelta osin isäni vaikutuksesta. Jonkin verran myös luin sotahistorian kirjoja.
Sen verran suvulla on kosketusta myös vuoden 1918 tapahtumiin, että Ilkan isoisän veli kaatui vapaussodassa. Kuvassa Ilkan ensimmäinen onkikala Nurmeksen Vinkerranta Pielisellä.
Onttolaan
Tällainen suvun sotilastausta perintönä Ilkka päätti hakea heti ylioppilaaksi tulon jälkeen vapaaehtoisena ilman kutsuntoja varusmiespalvelukseen, jotta velvollisuus olisi mahdollisimman pian alta pois. Hän anoi ensisijaisesti ilmatorjuntaan ajatellen, että siellä voisi olla hyötyä luonnontieteistä tai sitten minne vain. Aikanaan sotilaspiiristä tuli Ilkan isälle, joka kuului sotilaspiirin kokoonpanoon, puhelinsoitto: Poikanne on sijoitettu "minne vain" eli Onttolaan.
Näin Ilkan oma toive it miehestä kääntyi muiden toimesta rajamiehen suuntaan. Jos olisi käynyt toisin, olisiko meillä nyt it kenraali Ilkka Laitinen tai siviili Ilkka Laitinen. Ilkan isä oli juristi, mikä lienee vaikuttanut siihen, että ehkä oikeustieteelliseen. Niinpä hän astui palvelukseen Onttolan sissikomppaniaan saapumiserässä 2/81 ja alokasaikana kävi pääsykokeissa. Mutta eihän se napannut, kun joku sanoi, että kaikki pääsykoekirjatkin olisi pitänyt lukea. Niin sekin suunta sulkeutui. Ilkan vanhempi veli Timo palveli samaan aikaan Onttolassa.
Kesävänrikiksi
Palattuaan Immolan Rauk:n ja Haminan Ruk:n (kurssi 168) jälkeen kokelaana takaisin Onttolaan hänellä ei ollut kesätyöpaikkaa eikä opiskelupaikkaa. Niinpä hän kysyi silloiselta komppanian päälliköltä kapt Esko Juvakalta oisko töitä kesävänrikkinä.
Paikka kyllä löytyy mutta meillä on sellainen tapa, että jos jättää vänrikin hakupaperit, niin samalla pitää jättää hakupaperit myös kadettikouluun. Näin "talon tapa" tavallaan ohjasi Ilkkaa eteenpäin kohti sotilasuraa.
Saapumiserän 2/81 johtaja oli ylil Kari Jylhä, joukkueen kouluttaja rajavartiomestari Kalevi Tikka.
Vartioston komentaja Teuvo Paanila ja apul.komentaja Hannu Ahonen. Kesävänrikin pestin (3kk) aikana työtovereita olivat mm. Martti Pesonen, Esa Asikainen, Risto Tahvanainen, Matti Jaatinen, Mauno Hassinen, Jussi Voutilainen ja Ville Kaalimaa.
Ilkka sai sissikoulutuksen mutta saiko kuntomerkkejä: kolmen asennon ammuntamerkki jäi saamatta, mikä vieläkin hiukan harmittaa, 3km cooper-testistä kuntomerkki tuli helposti urheilutaustaa kun oli ja talvella 82 jaettiin ensimmäiset ns. sissiristit, joiden saajien joukossa Ilkkakin oli. Arvostan tätä sissiristiä suuresti ja kannan sitä edelleen virkapuvussani kertoo kenraali Laitinen.
Kadettikouluun
Vänrikkipestin jälkeen kun ei ollut muualla opiskelupaikkaa, niin ainut vaihtoehto oli kadettikoulu. Ensimmäisen vuoden opiskelun jälkeen oli kriittinen hetki kannaltani, silloin nimittäin valittiin ne jotka pääsivät Rajalle. Paikkoja oli rajoitetusti ja halukkaita paljon. Näin ura Rajalla oli sinetöity, muutoin olisin katsellut muita hommia. Kolme vuotinen kadettikoulu loi pysyviä siteitä ja erityisesti silloisten maarajakadettien (6kpl) kesken olemme pitäneet jatkuvasti yhteyttä. Olen nyt ainut virassa oleva, muut ovat eläkkeellä jatkaa kenraali Laitinen.
Siihen aikaan kadettikoulu oli kovasti akateeminen mm. kasvatustiedettä pidettiin tärkeänä. Minulla oli motivaatio-ongelmia kasvatustieteen kanssa varsinkin kun piti lukea kommunistisen Puolan koulujärjestelmän historiaa. Niinpä kun muut suorittivat kasvatustieteessä yhden arvosanan approbaturin minä suoritin kaksi: ensiksi improbaturin ja sen jälkeen väkisin approbaturin. Maasto- ja muissa harjoituksissa oltiin täysillä mukana, mutta muissa oheisjutuissa olin "luonnollinen järjestelmä", joka pyrki energiaminimiin.
Lappiin
Kadettikoulun jälkeen nuori rajaluutnantti suuntasi katseensa Lappiin koska hänen nykyinen vaimonsa Tuula opiskeli silloin Rovaniemellä.
Ilkka sai paikan Lapin Rajavartiostosta vuonna 85. Aluksi n. 2 vuotta varusmieskouluttajana erittäin mukavaa ja mielenkiintoista aikaa. Ollessani saapumiserän johtajana sattui komppaniassa vakava välikohtaus. Aliupseerikurssilta saapunut varusmieskorpraali kaappasi vartiomiehen rynnäkkökiväärin ja kovat patruunat ja vei lisäksi vartiomiesten kaikki lippaat. Komppanian sisätiloista löydettiin myöhemmin yli sata luodin jälkeä. Lopulta kaveri saatiin kiinni Kittilässä kaapattuaan myös taksin. Onneksi kukaan ei kuollut tai haavoittunut muutamaa nirhamaa lukuun ottamatta muiden varusmiesten evakuoituessa.
Sitten Sallassa 1,5 vuotta rajajoukkueen johtajana Onkamo ja Niitselys vartioasemilla. Ylennys yliluutnantiksi 87. Siellä hän suoritti metsästäjän tutkinnon ja ensimmäinen riistaeläin, jota olen ampunut oli n. 250 kiloinen hirvisonni. Monet rajamiehethän ovat tunnetusti harrastaneet vapaa-ajallaan kalastusta ja metsästystä. Olin niin innostunut, että jopa ruokatunnilla saatoin lähteä kotiin, söin nopeasti jonkun voileivän, siviilikamppeet päälle, haulikko selkään ja moottoripyörälläni läheiseen metsään. Sain ehkä jonkun riekon "räppänän" ammuttua ja sitten takaisin töihin.
Sieltä Kemijärven rajakomppanian komentopaikalle eli rajavartioalueen johtopaikalle. Tämän jälkeen LRE:n rajatoimistoon. Kapteenikurssille 89-90 ja lopuksi rajavartioalueen varapäälliköksi Muonioon 90-93.Ylennys kapteeniksi 91. Muonio on jäänyt mieleen upeana alueena tunturi Lapissa. Länsi-ja pohjoisrajan vartiointi oli johtamisen kannalta hiukan haastavaa, kun piti "motivoida" omia joukkoja valvomaan rajaa, jonka 90-luvun alkupuolella sai jo valtiosopimuksen perusteellakin ylittää melkein mistä vain.
Kaikella on alkunsa ja puolivälinsä, niin tälläkin "tarinalla" rajakapteeni Ilkka Laitisen ollessa n. 31 vuotias.
Nykyhetki 2018
Siirrymme nyt ajassa n. 25 vuotta eteenpäin Paljon on tapahtunut siinä ajassa. Onttolan sissikomppanian 19 vuotiaasta alokkaasta Rajan palvelusvuosien ja kansainvälisten tehtävien kautta kenraaliluutnantiksi ja Rajavartiolaitoksen päälliköksi 1.9.2018. Onnittelut siitä ja menestystä vaativassa tehtävässä.
Vieläkö harrastuksille on aikaa ja intoa. Kyllä vaan, metsästys ja kalastus. Lapin ajan harjukset ja taimenet ovat tosin vaihtuneet muikun pyyntiin ja vaelluksilla ruokakaloiksi joista ja järvistä. Talvella hiihto, alppihiihto ja hiihtovaellus. Kesäaikaan lenkkeily, mökkeily ja golf sekä tennis ympärivuoden. Musiikki on edelleen lähellä sydäntä lähinnä klassinen pianolla mutta myös kevyempikin. Trumpetin soitto jäi kun muutimme Imatralta Helsinkiin 98. Viimeksi soitin Imatralla puhallinorkesterissa nimeltä Humo eli "Huonon musiikin orkesteri" kertoo kenraali Laitinen huumorin pilke silmäkulmassa.
Haastattelun lopuksi kenraali Laitinen sanoo päättäväisesti: Kadettikoulun ensimmäisen vuoden jälkeen, kun Raja paikka varmistui, loksahti rajamiesidentiteetti paikalleen ja siitä eteenpäin olen aina ollut rajamies. Pääsenkö Rajalle silloin, oli vertauskuvallisesti "elämän ja kuoleman kysymys". Urastani rajalla ei sellaista "hehkeän romanttista " kutsumustarinaa saa tekemälläkään. Hyvä, että tunnistin ennen varusmiespalvelusta sanan rajavartiosto lähinnä muutamien kavereiden oranssin värisestä "sundis" huivista. Voidaan sanoa, että urapuuni on juurtunut vähitellen yhä lujemmin "rajaan"
Kenraali Laitisen haastattelun 20.11.2018 pohjalta muotoillen.
Seppo Lyytikäinen